Download the Full Version of the Ebook with Added Features ebookname.

com

True lies in chess think for yourself 1st English

ed. Edition Comas Fabregó

https://ebookname.com/product/true-lies-in-chess-think-for-
yourself-1st-english-ed-edition-comas-fabrego/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Why It s OK Not to Think for Yourself 1st Edition Jonathan

Matheson

https://ebookname.com/product/why-it-s-ok-not-to-think-for-
yourself-1st-edition-jonathan-matheson/

ebookname.com

Imagination in Chess How to Think Creatively and Avoid

Foolish Mistakes Paata Gaprindashvili

https://ebookname.com/product/imagination-in-chess-how-to-think-
creatively-and-avoid-foolish-mistakes-paata-gaprindashvili/

ebookname.com

Fighting the Anti Sicilians Combating 2 c3 the Closed the

Morra Gambit and other tricky ideas Everyman Chess 1st
Edition Richard Palliser
https://ebookname.com/product/fighting-the-anti-sicilians-
combating-2-c3-the-closed-the-morra-gambit-and-other-tricky-ideas-
everyman-chess-1st-edition-richard-palliser/
ebookname.com

Chaos and Complexity in Psychology The Theory of Nonlinear

Dynamical Systems 1st Edition Stephen J. Guastello

https://ebookname.com/product/chaos-and-complexity-in-psychology-the-
theory-of-nonlinear-dynamical-systems-1st-edition-stephen-j-guastello/

ebookname.com
Black Sexual Politics African Americans Gender and the New
Racism 1st Edition Patricia Hill Collins

https://ebookname.com/product/black-sexual-politics-african-americans-
gender-and-the-new-racism-1st-edition-patricia-hill-collins/

ebookname.com

The Table Saw Book 2nd Edition Kelly Mehler

https://ebookname.com/product/the-table-saw-book-2nd-edition-kelly-
mehler/

ebookname.com

Chemical Process Modelling and Computer Simulation 2nd

Edition Amiya K. Jana

https://ebookname.com/product/chemical-process-modelling-and-computer-
simulation-2nd-edition-amiya-k-jana/

ebookname.com

Founding Gods Inventing Nations Conquest and Culture Myths

from Antiquity to Islam 1st Edition William F. Mccants

https://ebookname.com/product/founding-gods-inventing-nations-
conquest-and-culture-myths-from-antiquity-to-islam-1st-edition-
william-f-mccants/
ebookname.com

The Power of Prophecy Prince Dipanagara and the End of an

Old Order in Java 1785 1855 Second edition Peter Carey

https://ebookname.com/product/the-power-of-prophecy-prince-dipanagara-
and-the-end-of-an-old-order-in-java-1785-1855-second-edition-peter-
carey/
ebookname.com
Consciousness A User s Guide 1st Edition Prof. Adam Zeman

https://ebookname.com/product/consciousness-a-user-s-guide-1st-
edition-prof-adam-zeman/

ebookname.com
 0)=*-= 8*5-=&=

% $%

-.k /0

¼n
৹Ÿ!৹
Ñ
৹å

É৹•Ÿn৹

4",*3A0
!
 $   %
 ,5=$!=;l != 2=;;l
!=JMNV F;B=M<V 76=N=GFV V 4TV+O3B=NTV <7MMV OJGH7V V
V 3BR=7V ,G36V (>BF;3R=7V "B3M;GSV "V /V 1F=N76V &=F;6GDV

GHTJ=;<NV ˜š 'BO=MV GD3MV !34J7;GV

0J3FMB3N=GFV ˜šV (3FO7BV *7J7UV3J43BBGV

/<7VJ=;<NVG9V 'BO=MVGE3MV !34J7;GVNGV47V=67FN=9=76V3MVN<7V3ON<GJVG9VN<=MVSGJAV<3MV

477FV 3MM7K76V 4TV <=EV =FV 355GJ63F57V S=N<V N<7V GHTJ=;<NV 7M=;FMV 3F6V *3N7FNMV
5NV V

BBV J=;<NMV J7M7JR76 V )GV H3JNV G9V N<>MV HO4B=53N=GFV E3TV 47V J7HJG6O576V MNGJ76V =FV
3V J7NJ>7R3BV MTMN7DV GJV NJ3FMD>NN76V =FV 3FTV 9GJDV GJV 4TV 3FTV D73FMV 7B75NJGF=5V
7B75NJGMN3N=5V E3;F7N?5V N3H7V H<GNG5GHT>F;V J75GJ6=F;V GJV GN<7L=M7V S>N<GONV
HJ=GJV H7JD=MM=GFV G9VN<7V HO4B=M<7J V

BBV M3B7MV GJV 7FIO=J=7MV M<GOB6V 47V 6=J75N76V NGV+P3B=NTV <7MMV OJGH7VV
V 3BR=7V ,G36V (=BF;3R=7V "B3M;GSV "V /V 1F=N76V &=F;6GDV
7D3>BV =F9GIO3B=NT5<7MM4GGAM 5GDV
S74M>N7V SSS IO3B=NT5<7MM4GGAM 5GDV

=MNJ=4ON76V =FV 1-V 3F6V 3F363V 4TV -V >MNJ=4ONGJMV "3J67F3V 3B=9GJF=3V
SSS M546=MNJ=4ONGJM 5GDV

/J3FMB3N76V 4TV(3FO7BV *7J7UV3J43BBGV 9JGDV

(7FN=J3MV JJ=7M;363MV7FV76J7UV
6=N76V4TV%G<FV-<3SV
/TH7M7NV4TV %35G4V 3;33J6V
GR7JV 7.=;FV4TV3JGB7V OFBGHV3:7JV 3FV=683V 4TV%35G4V 3;33J6V
GR7JV *<GNGMV4TVJ=V2=7;C7JV
*J=FN76V 3F6V4GOF6V =FV MNGF=3V 4TV/3BB=FF3V ,33D3NONJQA=AG@3V ''V

#-)V  V
$-)VV   V
 = =
G‹w•‹ž†¡uŸ‡³¸ 8¸
^‹¤§¸ž€¸¤³œwž•¤¸ :¸
Mž¡~°ž¡{¸ ;¸

5?? 1? 18?39 8?8$?) ++(!+?

2E
>¸

i‡~¸§‹Ÿ¸ž€¸§‡~¸‹y~w~¡†¸ >¸
Iž†œu§‹y¸ ^‹œ‹§~{¸
5E
18¸
fžœ~¸œž¡~¸£‹†ž«¡¸°ž«•{¸ž§¸w~¸ uœ‹¤¤¸' ' $ ¸ 1;¸
EŸŸ•³‹†¸°‡u§¸‡u¤¸w~~¸•~u¡§¸ 1>¸
H‡u••~†‘†¸§‡~¸‡~u®´¯~‹†‡§¤¸ 5/¸
57¸
`žwž{³¸ ‹¤¸ °‹§‡ž«§¸¤‹¸

5?? &##)$7 -$?618(?

3E
5>¸

%š i‡~¸w•žy”u{~{¸Ÿu¤¤~{¸Ÿu°¸ 5>¸

_‹ž¡‹§³¸ u§§uy”¸ 6/¸
?š ~²y~••~§¸~²uœŸ•~¸ 65¸
e~u•‹§³¸ ‹¤¸u•°u³¤¸œž¡~¸yžœŸ•~²¸§‡u¸§‡~ž¡³¸ 67¸
SS$¸Z«Ÿ‹§~¡¸u{¸‹§¤¸¤u§~••‹§~¤?¸ §‡~¸€ •~¸®~¡¤«¤¸§‡~¸¤§¡ž†¸Ÿž‹§¸ž¸~7¸ 6>¸
Hu¸³ž«¸{uy~C¸ 77¸
p‡u§¸u¡~¸³ž«¸§~•–‹†¸œ~C¸ 78¸
i‡~¸§‡‹¸u{¸¤«w§–~¸•‹~¸w~§°~~¸Ÿ¡žŸ‡³•u²‹¤¸u{¸Ÿu¤¤‹®‹§³¸ 7:¸

81¸

`~‹§‡~¡¸¤ž¸¤‹œŸ•~¸ž¡¸¤ž¸}~u¡¸ 85¸
i‡~¸~œŸ‹¡~¸¤§¡‹”~¤¸wuy”¸ 8;¸
J²y‡u†‹†¸ «~~¤¸§‡~¸¡~•u§‹ž¸w~§¯~~¸§‡~¸žŸ~‹†¸u{¸§‡~¸~{†uœ~¸ :/¸
`~°¸‹{~u¤¸‹¸§‡~¸Ÿ‹Ÿ~•‹~¸ ::¸

5? <l= ;? 3$?2$? 1:$)8($+?13/ ? :>¸

JŸ‹¤ž{~¸ %:š i‡~¸uu•³¤‹¤¸ž€¸u¸œž{~•¸†uœ~¸u¤¸ u¸¤ž­¡y~¸ž€¸‹¤Ÿ‹¡u§‹ž¸ :>¸

JŸ‹¤ž{~¸TT@¸ M‹¡¤§‡u{¸‹œŸ¡~¤¤‹ž¤¸ ;6¸
JŸ‹¤ž{~¸ TTT?¸ c¡~yžy~Ÿ§‹ž¤¸ ;7¸
JŸ‹¤ž{~¸Sn?¸k~¸ {~®u¤§u§‹†¸‹ƒš«~y~¸ž€¸Ÿ¡~yžy~Ÿ§‹ž¤¸ ;:¸
 JŸ‹¤ž{~¸n @ ¸G«‹•{‹†¸~¯¸Ÿu§‡¤¸ ;;¸
JŸ‹¤ž{~¸aš u{¸•u¤§@¸EŸŸ•³‹†¸§‡~¸‹{~u¤¸¤ž¸€u¡¸{‹¤y«¤¤~{¸§ž¸›ž{~¡¸Ÿž¤‹§‹ž¤¸ ;>¸
k~¸Ÿ¡uy§‹yu•¸§~¤§¸ =1¸
]ž†§~¡›¸¤§¡«y§«¡u•¸u{¸Ÿž¤‹§‹žu•¸u{®u§u†~¤¸®~¡¤«¤¸§‹›~¸ =5¸
EŸŸ•³‹†¸§‡~¸~¯¸yžy~Ÿ§¤¸§ž¸žŸ~‹†¸§‡~ž¡³¸ =8¸
g‹›~¸®~¡¤«¤¸_u§~¡‹u•@¸Ÿž¤‹§‹žu•¸Ÿu¯¸¤uy¡‹y~¤¸‹¸§‡~¸žŸ~‹†¸ >1¸
ku”¤¸_¡¸I®ž¡~§¤”³@¸c¡žŸ‡³•u±‹¤¸u{¸•ž†‹y¸‹¸§‡~¸žŸ~‹†¸ >8¸
S¸•~u®~¸w~€ž¡~¸S¸†~§¸”‹y”~{¸ž«§¸ >:¸
S¤¸‹§¸Ÿž¤¤‹w•~¸§ž¸yž›Ÿ•~§~•³¸~«§¡u•‹µ~¸§‡~¸žŸŸž~§¤¸‹‹§‹u§‹®~C¸ >=¸

4?=?$? 2$
? %!!13#(? 81?0$? ?13?<? )*(.$? ?" ?('?8,$? 1/6¸

> ?'#( '?

H¡~u§‹†¸¤ž›~§‡‹†¸~¯¸ 1/7¸
]‹~¸1?¸ d•u³‹†¸ fš •u¸c~§¡ž¤‹u¸ 1/8¸
]‹~¸5?¸ b§‡~¡¸«uy~¤¸ž€¸§‡~¸›ž®~¸Œ†8¸ 1/;¸
^‹~¸6?¸ `~u¡¸§‡~¸¤§ž¡›¸ 11/¸
]‹~¸7?¸ S¸§‡~¸~³~¸ž€¸§‡~¸‡«¡¡‹yu~¸ 117¸
q‡‹§~¸†~§¤¸¡‹{¸ž€¸§‡~¸w•uy”¸”‹†‡§¤¸ 118¸
p‡‹§~¸ž•³¸~±y‡u†~¤¸ž~¸~~›³¸”‹†‡§¸ 11=¸
_‹¤y~••u³@¸ i‡¡~~¸¤§ž¡‹~¤¸ 11>¸
1'¸J®u•«u§‹ž¤¸y‡u†~¸ 11>¸
5'¸p‡u§~®~¡¸‡uŸŸ~~{¸§ž%̧&%Ǹ 11>¸
6(¸E¸H‡~¤¤¸f³›Ÿ‡ž³¸ 151¸

4? Bl ?$?8,$3?Rš 158¸

  $%

,1/7)7 ),(7 //71,157Zž‡¸pu§¤žB¸ Ou›w‹§¸1>>=¸

,1/7)7,1"&7 //7Zž‡¸a«B¸ Ou›w‹§¸1>>=¸
/%,
7 (2&7)7 //7 J››u«~•¸^u¤”~¡B¸Iž®~¡¸5//6¸
).7 //71,17]«{~”¸duy‡›uB¸c‹§›u¸1>:=¸
&7 ")72)7(7$,67 J«¯~¸u{¸\¡u›~¡B¸J{‹y‹ž~¤¸^‹›‹§u{u¤¸Hu§u•u¸1>=7¸
474/1'7E'¸`‹›µž¯‹§¤y‡B¸Iu®‹{¸_y\u³¸ Hž›Ÿu³¸1>7;¸
!7,"/7)7 474/1'7E(¸ `‹›µž¯‹§¤y‡B¸ Iž®~¡¸1>:5¸
-1)7 (,&77$,67 7¸nž•«›~¤B¸ ežw~¡§ž¸O¡u«B¸ J{‹§ž¡‹u–¸fžŸ~u¸1>=5¸
!7,17)7,#7"(7 //7e«{ž•€¸fŸ‹~•›uB¸Iž®~¡¸1>>8¸
7 2"71)7 //7("(/7 _u±¸J«¯~¸u{¸Iu®‹{¸PžžŸ~¡B¸Iž®~¡¸1>;:¸
,('/1,7,+,1")(7 ^~®¸dž•«†u~®¤”³B¸d~¡†u›ž¸1>=1¸
)13 "(("%
7G~¤§¸Ou›~¤¸6¸nž–«›~¤B¸ _‹”‡u‹•¸Gž§®‹‹”B¸_ž¡u®‹u¸H‡~¤¤¸5//1¸
$,67(7&72',7h‹†¡u¸d~§¡ž¤¸‹uB¸J{‹y‹ž~¤¸J¤~«®~¸1>=>¸
'4/&)3
7 -14l&17 '/7nu¤‹•³¸f›³¤•ž®B¸Hu{ž†u¸Gžž”¤¸1>>7¸
('71,17 f‡~¡~¤‡~®¤”³B¸Hu{ž†u¸H‡~¤¤¸ 2>>7¸
2&7 ,/7!7)71)71 7*+7 cu«•¸\~¡~¤B¸ Gu§¤€ž¡{¸1>>:¸
+("(7,+,1")(7 I®ž¡~§¤”³¸u{¸r«¤«Ÿž®B¸ Gu§¤€ž¡{¸1>>7¸
!7++&"1")(7)7 //7 !),47E?l O~••~¡B¸c~¡†u›ž¸c¡~¤¤¸1>=7¸
+&(7 J{¯u¡{¸p‹§~¡B¸_yLu¡•u{¸1>=>¸
    
al H‡~z”¸
E¸¤§¡ž†¸›ž®~¸


¸ E¸w¡‹••‹u§¸›ž®~¸

D¸ E¸‹§~¡~¤§‹†¸›ž®~¸
D
¸ E¸{«w‹ž«¤¸›ž®~¸
E¸›‹¤§u”~¸
E¸w•«{~¡¸

 p‡‹§~¸°ž¸
,!0.l k~¸†u›~¸°u¤¸{¡u°¸
 G•uz”¸°ž¸

 H‡u›Ÿ‹ž¤‡‹Ÿ¸
hl tžu•¸
Vhbl T§~¡µžu•¸
&+l b•³›Ÿ‹u{¸
l ¨ˆ¸›u§z‡¸†u›~¸
 -/$5-0#A

!6= &= 0

T¸ ¤§‹••¸ ¡~›~›w~¡¸ ‡ž°¸ ~±z‹§~{¸ T¸ ‚~•§¸ u¤¸ u¸ z‡‹•{¸ u§¸ §‡~¸ ›u†‹z¸ ›ž›~§¸ ž‚¸ žŸ~‹†¸u³¸
z‡~¤¤¸wžž”$¸ p‡u§¸ °u¤¸ ¤‡ž°¸ §‡~¡~¸¡~Ÿ¡~¤~§~{¸‚ž¡¸ ›~¸§‡~¸”~³¸ §ž¸†u‹‹†¸uzz~¤¤¸§ž¸
§‡~¸ ‡‹{{~¸ ¤~z¡~§¤¸ ž‚¸ §‡~¸ ¡ž³u•¸ †u›~@¸ ~°¸ Ÿž¤‹§‹žu•¸ zžz~Ÿ§¤¸ ‹§~¡~¤§‹†¸ žŸ~‹†¸
¤³¤§~›¤¸ °ž{~¡‚«•¸ §uz§‹zu•¸ w•ž°¤¸ w~u«§‹‚«•¸ ~{†u›~¤$¸ U¸ ~u†~¡•³¸ {~®ž«¡~{¸ u••¸ §‡~¸
§¡~u¤«¡~¤¸U¸ zž«•{¸ {'¸S¸w•‹{•³¸w~•‹~®~{¸‹¸°‡u§¸§‡~¸wžž”¤¸¤u‹{$¸
i‡~¸°‡~¸U¸†ž§¸§ž¸§‡~¸Ÿ•u³‹†¸‡u••¸u{¸§¡‹~{¸§ž¸uŸŸ•³¸§‡~¸”ž°•~{†~¸§‡«¤¸uz «‹¡~{¸
§ž¸›³¸ ž°¸†u›~¤¸ U¸ «¤«u••³¸ ‚ž«{¸ ›³¤~•‚¸ zž‚¡ž§~{¸ °‹§‡¸ ~ž¡›ž«¤¸ {‹„z«•§‹~¤A¸ ‹§¸
°u¤¸ž§¸u¤¸ ~u¤³¸ u¤¸S¸‡u{¸w~~¸ •~{¸§ž¸w~•‹~®~%¸
E§¸§‡~¸w~†‹‹†¸°~¸ž•³¸w•u›~¸§‡~¸ {~z‹~z‹~¤¸‹¸ž«¡¸ †u›~¸ ž¸¤ž›~¸®u†«~¸ƒ—u°¸
ž‚¸ž«¡¸ ž°¸ °‡~¸uŸŸ•³‹†¸‹¸Ÿ¡uz§‹z~¸°‡u§¸°~¸ •~u¡§¸‹¸§‡~ž¡³$¸ O‹®~¸§‹›~¸ ³ž«†¸
§u•~§¤¸u¡~¸~±Ÿ~z§~{¸§ž¸uz «‹¡~¸†¡~u§~¡¸uw‹•‹§³¸u{¸Ÿ¡~z‹¤‹ž¸‹¸§‡‹¤¸~•{¸u{¸§‡~¡~‚ž¡~¸
‹›Ÿ¡ž®~¸§‡~‹¡¸ ¡~¤«•§¤'¸ Qž°~®~¡¸ §‹›~¸‹§¤~•‚¸§«¡¤¸ ‚¡ž›¸u¸u••³¸ ‹§ž¸ u¸~~›³@¸ ‹¸§‡~¸
~³~¤¸ž‚¸ž§‡~¡¤¸ž~¸‹¤¸ž§¸›u”‹†¸Ÿ¡ž†¡~¤¤¸u§¸§‡~¸~±Ÿ~z§~{¸¡u§~$¸c~žŸ•~¸§‡~¸§u•”¸uwž«§¸
§‡~¸ Ÿ¡ž›‹¤‹†¸³ž«†¸Ÿ•u³~¡¸ ¡~uz‡‹†¸§‡~¸•‹›‹§¸ ž‚¸‡‹¤¸Ÿž§~§‹u•%¸i‡~¤~¸§«¡¸ž«§¸§ž¸w~¸
{‹„z«•§¸³~u¡¤¸‹¸ž›u¤¸•u{$¸
G«§¸•‹‚~¸†ž~¤¸ ž¸u{¸‹‚¸ž~¸‹¤¸ ¡~u••³¸Ÿu¤¤‹žu§~¸uwž«§¸°‡u§¸ž~¸ ‹¤¸ {ž‹†¸ ž~¸ ”~~Ÿ¤¸
Ÿ•u³‹†¸u{¸¤§«{³‹†¸°‹§‡¸›ž¡~¸ž¡¸•~¤¤¸‹§~¤‹§³¸ §‡~¸u¡§¸ž‚¸z‡~¤¤'¸f§u†~¤¸zž›~¸u{¸†ž@¸
©‡~¸uŸŸ¡~©‹z~¸w~zž›~¤¸u¸MVIJ¸_u¤§~¡¸§‡~¸u¸T§~¡u§‹žu•¸_u¤§~¡¸u{¸~®~§«u••³¸u¸
O¡u{›u¤§~¡¸u{¸¤«¡Ÿ¡‹¤‹†•³¸' $ $ ¸ž~¸{‹¤zž®~¡¤¸§‡u§¸ž~¸‡u¤¸w~~¸{~z~‹®~{¸u••¸u•ž†$¸
T§¸§«¡¤¸ž«§¸§‡u§¸‚¡ž›¸§‡u§¸~§‹¡~¸u¡¡u³¸ž‚¸wžž”¤¸§‡u§¸zuŸ§‹®u§~{¸«¤¸‹¸ž«¡¸z‡‹•{‡žž{¸
ž•³¸u¸‚~°¸°~¡~¸¡~u–•³¸ °ž¡§‡°‡‹•~¸ u{¸~®~¸§‡~¤~¸°~¡~¸‚«••¸ž‚¸•‹~¤¸u{¸›‹¤§u”~¤$¸ i‡~¸
•u§§~¡¸ u¡~¸ zu«¤~{¸ w³¸ ¤~®~¡u•¸ ¡~u¤ž¤@¸ §‡~¸ u«§‡ž¡¤¸ •uz”¸ ž‚¸z‡~¤¤¸ ¤§¡~†§‡¸ ¤zu§¸ uw‹•‹§³¸
§ž¸ Ÿu¤¤¸ ž¸ §‡~‹¡¸ ”ž°•~{†~¸ ¤«Ÿ~¡ z‹u•¸ uu•³¤‹¤ ¸ ~§z)¸ i‰‹¤¸ zu¸‡u®~¸ u¸ {u›u†‹†¸ u{¸
~{«¡‹†¸‹›Ÿuz§¸ž¸ž«¡¸{~®~•žŸ›~§¸u¤¸ z‡~¤¤¸Ÿ•u³~¡¤$¸
i‰~¸Ÿ¡~¤~§¸wžž”¸‡u¤¸u¤¸‹§¤¸†žu•¸ ¡¤§¸ž‚¸u••¸§ž¸°u¡¸§‡~¸¡~u{~¡¸uwž«§¸§‡‹¤¸u¤Ÿ~z§@¸‹‚¸ž~¸
‹¤¸ ž§¸¡~u{³¸§ž¸zž‚¡ž§¸§‡~¸¤§«{³¸ ž‚¸u³¸›u§~¡‹u•¸‹¸u¸z¡‹§‹zu•¸ {~~Ÿ¸u{¸z¡~u§‹®~¸°u³¸
§ž¸§‡‹”¸ u{¸¡~¤~u¡z‡¸‚ž¡¸ ž~¤~•‚¸ ž~¸‹¤¸{žž›~{¸§ž¸§‡~¸›ž¤§¸¡~¤ž«{‹†¸‚u‹•«¡~'¸
M৹ ¼ʷ
৹Ê
৹ @৹˙u
৹

f~yž{•³¸‹¸§‡~¸Ÿ¡~¤~§¸¯ž¡”¸T¸›ž«§¸u¸¤§u«y‡¸{~€~y~¸ž€¸y‡~¤¤¸‹{~u¤¸‹¸§‡~¸€ž¡›¸
ž€¸ ¤§¡u§~†‹y¸ yžy~Ÿ§¤ ¸ Ÿž¤‹§‹žu•¸ Ÿ¡Žy‹Ÿ•~¤¸ Ÿ‡‹•ž¥žŸ‡‹~¤¸ ž€¸ §‡~¸ †u›~¸ ~§y&¸ b€¸ •u§~¸
§‡~¡~¸ ‡u¤¸ w~~¸ u¸ {u†~¡ž«¤¸ §~{~y³¸ §ž¸ †‹®~¸ y–~u¡¸ Ÿ¡~y~{~y~¸ §ž¸ yžy¡~§~¸ uu•³¤‹¤¸
ž®~¡¸ §‡~¸ ¯¡‹§§~¸ ¯ž¡{&¸ T¸ ¯ž«•{¸ •‹”~¸ §ž¸ «ž§~¸ ]u¤”~¡¤¸ žŸ‹‹ž¸ uwž«§¸ §‡‹¤¸ §žŸ‹y@¸ E¸
¤Ÿ‹¡‹§¸¯‹§‡¸u¸•u¡†~¸ u{¸¡žž›³¸ w¡u‹¸ ¯‡ž¸ ¯‹§‡ž«§¸~¡¡ž¡¸ yž«•{¸ ”~~Ÿ¸ ‹¸ ›‹{¸ ›‹••‹ž¤¸
ž€¸ ®u¡‹u§‹ž¤¸ ¯ž«•{¸ ‡u®~¸ ž¸ ~~{¸ ž€¸ Ÿ•u‹†$¸ N¡u‹•¸ ¯~u”¸ ›u¸ yu¸ y•~u¡•³¸ ”~~Ÿ¸ ‹¸
›‹{¸ž•³¸‡u•€¸u¸{žµ~¸®u¡‹u§‹ž¤¸¤‹y~¸‡~¸‡u¤¸w«§¸˜‹§§•~¸§‹›~¸§ž¸¤Ÿu¡~¸€ž¡¸H‡~¤¤%¸E{¸
‹€¸‡~¸w³¸y‡uy~¸‡u{¸›ž¡~¸§‹›~¸€ž¡¸‹§¸ u{¸‹¸u{{‹§‹ž¸‡u{¸†~‹«¤¸€ž¡¸§‡~¸†u›~¸ §ž¸¤~~¸
§‡¡ž«†‡¸ ‡«{¡~{¤¸ ž€¸ ®u¡‹u§‹ž¤¸ ¯ž«•{¸ §«¡¸ ‡‹¤¸ w¡u‹$¸ P‹¤¸ ¡~u¤ž¸ ¯u¤¸ ž§¸ ›u{~¸ §ž¸
w~¸u¸¤«w¤§‹§«§~¸€ž¡¸u¸ Ÿ¡‹§~{¸§uw•~*¸ P‹¤¸ ›‹{¸‡u¤¸u¸ ›u¡®~••ž«¤¸€uy«•§³¸ ¯‡‹y‡¸~uw•~¤¸
‡‹›¸§ž¸yžy~‹®~¸ {~~Ÿ¸u{¸€u¡¤‹†‡§~{¸Ÿ•u¤¸ ¯‹§‡ž«§¸w~‹†¸¤«x’~y§¸§ž¸ §‡~¸~y~¤¤‹§³¸ ž€¸
~±u›‹‹†¸~®~¡³¸ Ÿž¤¤‹w‹•‹§³&¸  0%,7 (2&7)7 007
i‡~¸€uy«•ª³¸§ž¸¯‡‹y‡¸]u¤”~¡¸¡~€~¡¤¸‹¤¸uw¤§¡uy§‹ž$¸p~¸‡«›u¸w~‹†¤¸‡u®~¸{~®~•žŸ~{¸
u¸ ~±y~Ÿ§‹žu••³¸Ÿž¯~¡€«•¸§~y‡‹ «~¸§ž¸§¡~u§¸yž›Ÿ•~±‹§³@¸ ¯~¸uw·§¡uy§¸€¡ž›¸‹§&¸muw•~¸
§ž¸yž§¡ž•¸yž›Ÿ•~±¸žw’~y§¤¸‹¸§‡~‹¡¸~§‹¡~§³ ¸¯~¸‹†ž¡~¸§‡~¸ž~¤¤~§‹u•¸{~§u‹•¤¸{~u•‹†¸
‹¤§~u{¸¯‹§‡¸§‡~¸‹{~u•¸›ž{~•¸ž€¸§‡~¸žw’~y§¸u{¸€žy«¤¤‹†¸ž¸‹§¤¸~¤¤~§‹u•¸u¤Ÿ~y§¤$¸i‡«¤¸
•u†«u†~¸ ‡u¤¸ w~~¸ wž¡¸ §‡~¸ yžy~Ÿ§¸ u{¸ §‡~¸ Ÿ¡‹y‹Ÿ•~¸ ‹¤¸ w«§¸ u¸ ¤‹›Ÿ•‹ ~{¸ ®‹~¯¸ ž€¸
¡~u•‹§³¸ ‹¸ ¤«y‡¸ u¸ ¯u³¸ §‡u§¸ ¯~¸yu¸ ‹ª~¡uy§¸ ¯‹§‡¸ ‹§$¸ Ew¤§¡uy§‹ž¸‹¤¸u¸ ~¤¤~§‹u•¸§žž•¸ §ž¸
‡u{•~¸ §‡~¸yž›Ÿ•~±¸ ¯ž¡•{¸ ž€¸§‡~¸:7¸¤ «u¡~¤&¸
T¸ ›³¸ ®‹~¯¸ u¸ ¯~••už§u§~{¸ †u›~¸ ‹¤¸ ž~¸ §‡u§¸ ~yž›Ÿu¤¤~¤¸ §‡~¸ ¤«›¸ ž€ ¸ ž¸ §‡~¸
ž~¸‡u{¸ ¡†ž¡ž«¤¸uu•³¤‹¤¸ u{¸ ž¸ §‡~¸ž§‡~¡¸ u¸†~~¡ž«¤¸ ¯¡‹§§~¸~±Ÿ¡~¤¤‹ž¸ž€¸§‡~¸
Ÿž¤‹§‹žu•¸‹{~u¤¸«{~¡•³‹†¸ §‡~›+¸ W¸§‡‹¤¸wžž”¸S¸ ‡u®~¸§¡‹~{¸§ž¸§uy”•~¸§‡~¸ †u›~¤¸¯‹§‡¸
§‡~¸u€ž¡~›~§‹ž~{¸y¡‹§~¡‹u&¸
i‰‹¡{•³¸ u{¸u••³¸ §‡‹¤¸ ¯ž¡”¸‹¤¸ u¸ uŸŸ~u•¸ €ž¡¸ §‡~¸ ¡~u{~¡¸ §ž¸ w~¸ y¡~u§‹®~%¸l~¸ ž•³¸
w~u«§‹€«•¸§‡†¸ ‹¸y‡~¤¤¸ ž¡¸ ‹¸ u³¸ ž§‡~¡¸{‹¤y‹Ÿ•‹~¸€ž¡¸ §‡u§¸ ›u§§~¡¸ ‹¤¸ §‡u§¸ ¯‡‹y‡¸
yž§¡‹w«§~¤¸¤ž›~§‡‹†¸€¡~¤‡¸u{¸ž¡‹†‹u•¸§ž¸§‡~¸~•{&¸q‡u§¸‹¤¸u•¡~u{³¸”ž¯¸w~yž›~¤¸
wž¡‹†¸§ž¸«¤¸‹¸§‡~¸~{$¸
Lž¡§«u§~•³¸~ž«†‡¸ y‡~¤¤¸ ‹¤¸ u¸ §¡~›~{ž«¤•³¸yž›Ÿ•~±¸ u{¸ ¡‹y‡¸ †u›~$¸ E{¸ T¸ ¤u³¸
€ž¡§«u§~•³¸ w~yu«¤~¸‹§¸ ›~u¤¸§‡u§¸§‡~¡~¸u¡~¸ ¤§‹••¸ ~¯¸ u{¸ ¤«¡Ÿ¡‹¤‹†¸ ‡ž¡‹µž¤¸ §ž¸ w~¸
{‹¤yž®~¡~{&¸ X¸ž¡{~¡¸ §ž¸ {~•®~¸ ›ž¡~¸ {~~Ÿ•³¸ ‹§ž¸ §‡~¸ «”ž¯¸ ž~¸ ž•³¸ ~~{¤¸ §ž¸w~¸
w¡u®~¸u{¸§ž¸w~•‹~®~¸‹¸ž~¤~•€$¸
i‰~¡~€ž¡~¸ §‡~¸ ¡~u{~¡¸ ¯‹••¸ {¸ ‹§~¡~¤§‹†¸ ‹{~u¤¸ u{¸ žŸ‹‹ž¤¸ §‡u§¸ §‡~¸ u«§‡ž¡¸ ‡u¤¸
w~~¸uyy«›«•u§‹†¸ž®~¡¸³~u¡¤¸ž€¸~±Ÿ~¡‹~y~&¸T¸‡žŸ~¸§‡u§¸§‡‹¤¸‹§¡ž{«y§‹ž¸§ž¸§‡~¸ ¯u³¸
u¸†¡u{›u¤§~¡¸§‡‹”¤¸¯‹••¸w~¸«¤~€«•¸€ž¡¸u••¸§‡ž¤~¸¯‡ž¸¯u§¸§ž¸‹›Ÿ¡ž®~¸§‡~‹¡¸y‡~¤¤&¸

O¡u{›u¤§~¡¸]Y«‹¤¸Hž›u¤¸Nuw¡~†ž¸
 +!.1$/A 0

*=3*/==,/=/4= "#%!#=

ó৹@ ৹Ÿ

-
৹ @৹º@! u @ ৹ n!৹Ÿ
º
৹!৹uº-
৹ u
º ৹ I৹

ó৹@ ৹Ÿ
Û
-
৹ @৹ º  @৹Û!৹Ÿ
º
৹ u
!৹uº-
৹Ÿ

@৹uº@
৹ ৏@৹ԑ৹º@!৹
@
º @I৹
ó৹@ ৹Ÿ

-
৹ @৹º@>֎u @ ৹ n!৹Ÿ
º
৹ ৹ ৹_
@৹º@ ৹
৹Ÿ!৹৐º@!I৹
ó৹ @ ৹Ÿ
Û
-
৹ @৹º@! u @ ৹ Û!৹Ÿ
º
৹ ৹Н৹\@ ৹
@৹ @৹!৹
ű ৹Ÿ–I৹
ó৹@ ৹Ÿ

-
৹ @৹º@! u @ ৹

!৹@৹ u
৹º u !৹\৹!ʻ৹
ºu
৹º@ ৹
n
:৹
C ৹ u
@l৹ º\
৹ Ÿ
-º֎ @৹ º@ ৹ º@ºÛ! ì৹ !৹ ࡝@ ৹ º@! u@ ৹ uº ৹ º 

৹  u৹ 
º@]৹ º@ ৹ ࢠ৹
@  -
৹ ৹ u
৹  ৹º@ ৹Ÿ
@
Á ৹\৹@
৹º@ ৹ºnì৹ u
@৹º
 ৹ ৹º@ ৹-
৹৹ ৹ 5৹

4\LŽƒIZ<Ž$<ce<Ž0ƒo<Ž

5˜E¬‹Sz¬w1¬‹™E¬S>E=E|<¬

Ţ£
  ৹ ৹ u
৹u u
 ৹\৹ 
IJ৹ Ÿ @ ৹\º uŗ৹ u
৹@
৹@º @ºŸ
৹ @IȞ৹ 5\je<zŽ!LhoˆŽ!ƒ‡&QŽ
¯ҪM#+͉‫ڼ‬MG+O৹Ǥ@ u৹Ÿ  ৹

T@৹ u
৹ ºW
৹ uº ৹º
º৹ @৹ u
৹º ৹Wº@ºn৹ u
৹º@ºn! ৹ ৹ºn!৹ ৹@
Ø
I৹ʀ !৹ ৹ºº!৹

@৹ Ÿ!৹ u
৹  @@
৹ º@ ৹ \
@৹ u
৹ 

ºu৹ nº_৹ ŸĂ
 - !I৹ łº
৹ 
º 
৹ Ÿn@ !৹ !৹ u

৹
Ţ
%
Wºʸ!৹ ºW
Ȟ৹ u৹ 
@\ @ ৹ uˤ৹ º@W  @৹ \৹ ëu
৹ @ºº
l৹ W

৹ 
!৹ \ºn
৹
_@

৹ u
!৹ !৹ ৹uI৹
· ৹ ৹ WƦ!৹ !@ ৹ nº!
৹ º@ ৹ u
৹u৹ ৹ @ ৹  ৹ u
৹@৹ 
@ u৹u৹ º
৹ n _
!৹ ৹Ÿ
৹ u
৹
-  WɎ৹˱\৹ u Ɏ৹º ºn !٪৹ u Ɏ৹nº_৹\৹u˱@ˤɎ !৹º@ ৹ ցɎ@,֋Ɏ৹ @৹ uˤ৹º@!Ɏ ɎI৹ C ৹ŸˤºɎˤ৹ u,৹˱\৹ Ɏ৹
@৹ u
৹ @ ৹·৹º৹  @ ৹ ৹ u৹º৹

৹\৹
%ºWn
৹\৹ u
৹ 
º
৹ ৹\ºWº É
৹ u

-
৹ u৹
u
৹Ÿ º@
৹\৹ u ৹Ÿn
5৹
Ú
৹ @ˤx ৹ ºW
৹ º@º! ৹ º@ ৹ @
৹ º
৹ \৹ u
৹ Ÿ_৹ (ˆŽ 0ˆzLeŽ º@ ৹ ZLzzŽ -o<‡]zŽ Ÿ!৹ nj@৹
š İ uì৹ º@ ৹\৹0LFoLzŽiRŽ(jJwŽ ZLzzŽ0o<€LXŽŸ!৹‫ޠ‬u@৹Bº @৹ šº ºn!৹T৹uº-
৹º
৹!৹
@৹ @ @৹º@ ৹
 @:৹

Dl >J[e`Wl
™ʴ È5ĂʬÒ5ʜ¢ʴ
£ ৹å

Ÿ ৹ | GҪ)৹š İŀ·@ º@৹ żǤ)4ʪ৹

 ʴcQl
¢ ʴʴ¢ʴ ʴ ʴʴ=ʴʴ ʴ UʴÝɍ&ʴ ¢ʴʴȼ¢
ʴ

1E
=J৹ Ȏ
৹Ə
৹  ৹•u
৹

ý
৹ 
৹ 

 ৹ "৹ u ৹-  ৹  ৹ =ʴʴ
ʴ 
ʴ

0E

 u৹ KIȥ¢ȥ৹ JØJ৹ GI Ɔ #৹ ƆŸ <৹ QG৹I9I৹Ɔ/৹ | JI
)৹ Bu
৹ u৹ -–
৹৹n u৹
–
  ৹ ৹u
৹

+৹ | | I ƆŸ4O৹ | J9
)৹
+৹ = | :ă
^৹ ă
K৹ = #I"4৹ Ɔ"K৹ Ÿn–৹–  
5৹ ·"৹
 ৹ = #: ɇu)}m৹ă
K৹ "nn
৹
=4I Ɔ"^ l৹u
৹Bu 
৹৹n un>৹Ÿ

Ä৹ u
৹– u ৹ Ÿ>৹ u
৹ 
-
৹ 5:5৹ð <Ø"K¢ /৹ u৹ ৹  ৹
৹Ÿ
৹ "

৹ ৹ u
৹
4¢V
৹ ৹ 
৹ u
৹ 
9৹
 ৹ 
 n৹  ৹ "+৹  ৹ +৹  u৹ 
ʴ)ʴ?ʴ

 ৹ ৹ u
৹>৹"৹ u
৹n৹Ÿ
৹৹ u
৹"4¢")৹ T"৹Cn–৹ 
৹ ৹ u
-
৹ ৹

n৹Ÿn–
৹ "৹
u:৹ u
৹  ৹ u৹ | #I৹9 I ৹ +৹ =4I +৹ +l৹ u

৹n ৹
ʴ+++ʴŊ ʴ ʴ=ʴ "nn৹ u
৹ 
-
৹ | ):u)Đ৹ Ɔ u<৹ = + :u% +৹
u% +৹ = /9 4m৹  u৹ u
৹
৹ "৹Ï #l৹ ău ^ l ৹ Ġ u#৹
 ৹ ɇ
#৹ u৹  ৹

৹  ৹u
৹

>৹
–  
:৹
?ʴ

ѡš৹ u
৹ ΄৹ u৹ –
৹ ৹ "

৹

>n৹ "৹৹ šÉз ৹ ó
"

I৹ ån

৹ 
৹
u
৹ n
৹ "৹Cn–Ć৹ ÐI৹ T"৹Cn–৹u৹ ৹ n>৹
I I I ৹ +৹ ৹ 
৹ ৹ "
৹ Bu
৹ ৹ n>৹ +]৹ u
৹
Bu
৹ V

৹
৹৹ nn৹Ÿ
৹ u ৹ ৹  –]৹ ʴ Ŋ ʴ
000E

I Il৹ Cn–৹˅৹ Ÿ
৹ Ÿn
৹ ৹ n>৹  I 9 Ɔ

৹ +l৹ I 9 I ɇ
৹ /]৹ T৹ >৹  ৹ ৹ Ÿ৹ -
I৹ ޵u
৹
৹
 ৹I I : g ৹ <ĝ/৹ ৹–৹ u
৹" ৹¢I৹“৹ ৹ nn৹ u৹ Cn–৹ n ৹ n –
৹ Bu 
৹ ৹ n>৹ +৹
u
৹u
৹u l৹ "৹Bu
৹n>৹ +৹ †]ZjƒŽŸ
 ৹  u৹ 55I৹+৹ Ÿ
 ৹ l৹ 
৹ =4৹I I 9 ৹ +৹ | )I +৹ ৌ
৹
-–
৹ Ÿ>৹ I 9 I ৹ +]৹ Cn–৹  ৹ ৹   ৹ Bu
৹ ৹"

৹ u ৹৹ 

৹ )৹ ৹ ")৹  u৹৹
 -
ć৹ ৹Þ
৹V
৹+৹ "৹u ৹– ul৹  ৹  –:Ņ৹ QBO৹

৹  n>٫৹ u
৹ Ÿn>৹"৹
  ৹ u
৹ Cn–৹ u ৹ 
-
n৹ 

  ৹ n
 -
৹ ৹
 ৹    ৹ Bu
৹ V


৹ Ÿ>৹ 5 5 : ৹ /:৹ £

৹ 
৹ ৹>৹৹-–
৹Bu 
±৹ Ÿn
 ৹ )¢
u
৹
৹৹Cn–৹ | 4u৹-
5Ņ৹ QB O৹ +৹ -
Ä৹
 Ǐo Jʴ O৹ | 4 :৹Ʃ:৹Ɗ
/৹ Ď šÉu৹ Q}m•O৹ ̘͵ ৹
i৹
৹ nn৹

]৹ u
৹Ÿ<؟ u৹ ৹ ৹Ÿ
 ৹n
৹ -
৹ 
৹ ৹ 

৹ u
৹ 

৹ ৹ u
৹
)Ð
u

৹ ৹u ৹>
I৹ “৹ u
৹
৹u ৹Cn–৹ 
৹ ]৹un
৹৹u
৹
৹ 
৹u 
 ৹ u
৹"#Ð")৹
ছ৹ u-
৹
 u৹ 

৹ ৹ "
৹ u
৹  -
৹ Ÿ
–l৹
৹"৹ u
৹Ÿ ৹n৹ ৹ u
৹ n৹"৹u
৹
)¢ +৹ u ৹u
৹৹
 
৹u৹u- ৹৹
৹ ৹n>
৹ ৹ u ৹–  ৹"৹ ৹ u৹ ৹ n৹
৹ u
৹ -
৹ I:5৹<¢+l৹  ৹ ৹ u
৹ u
l৹ u
৹ Ÿ
 ৹ ৹  -
৹Bu 
ŭ৹ –৹  ৹ u
৹ Ÿ u৹
Ÿ

৹"৹ u ৹Ÿ u৹"৹ ৹ n৹  n৹ I৹šÄ৹
 nn৹
Ÿn>৹
–
৹u
৹"+¢V
]৹৹ > n৹  ï O ৹ = )5 +}৹ă
K৹ = + :ă
#৹ Ɔ+৹ | / ð
^ ৹/৹ =<5 4৹

৹ ৹ u৹ –  ৹ "৹
 n৹৹  
:৹ % +৹ Q¨৹<৹5 :5৹ɇ /m৹  ৹ Cn–৹ ৹ n
n>৹ Ÿ

l৹ u
৹
 ó৹ ৹¼৹ u
৹•n ৹ ||৹

৹ Ÿ
 ৹ ï K ৹9 I щ
৹ % 4l৹
%n  ৹ u
৹ )Ðţ৹ 
–
։৹ "৹u
৹"+¢V
৹ ৹ u
৹
-
n
 ৹

–
৹ Ď •O৹ ï K:% +৹ Ɔ% 4৹ = G I щ % 4৹ "৹u
৹ V

৹
l৹ u n
৹ 
  ৹ u
৹ 

৹
ƊK৹ Ţý
৹ ৹ "৹ u৹ n 
৹ ৹ u৹ Bu
৹ ৹   ৹Bu
Ć৹ )৹ ৹
)৹৹ ৹ ৹ u৹
nV 
৹ u৹ Ÿn
৹ Ð৹  ৹  nn৹ Ÿ
৹ n
" ৹ Cn–Ć৹ ৹ nO৹ ï K9 Ɔ #৹ Bu
৹ ৹ n u n>৹
 u৹৹
 n>৹Ÿ– ৹৹৹৹
৹ƾn
]৹ Ÿ
ưư
৹ DD ĉ ৹ ư৹ B I৹ T৹ u –৹ u ৹ ƿ
৹
৹
৹u u৹n
৹ ৹>৹ ৹ ৹৹ ¨ K :৹I I Ɔ
৹ u<Đ}৹ Q   ৹ "
৹ u
৹ 
–
৹ ৹ )Ä৹
৹
 
৹Ÿ>৹š É u9Ņ৹ QB O৹ u
৹
৹ ৹ 9:9৹Ɔ +O৹ Cn–৹ u৹ ৹ -
>৹   ৹
š
-
u
n
৹ ৹ ৹  nn৹ 

>৹ ৹ 
৹ u৹  Ä৹ "৹
%n
৹ "৹= G 9g)৹ ă/
<৹#J :g%<৹
u
৹  ৹ ৹ "৹ "৹ Ÿ
 ৹ n
৹ 
৹ ৹ u
৹#J৹: I 9
৹ % )m9৹
¦u 
৹ nn৹u-  ৹u
৹"৹
n>৹৹u
৹ 4O৹ = )9 Ɔ u)৹Ď šÉ u৹Qm৹•O৹
–  
l৹
I ৹ "#³"4l৹ ă #৹ "nn
৹ Ÿ>৹ 4¢ )Ø +I৹
ó

৹ Ÿ
 ৹ ৹ ৹ 
৹ ƾn
l৹ u
৹ 4Ø৹ ৹
-n
Ÿn
5৹
#O৹ = )Iͼ
#৹Ď š Éu9৹i ৹Ä৹
# ¨ O ৹ =)৹I 9 I g
৹
K৹ = +9 +ǃ}৹ Ď •৹ Q ¨ +Iă"
^৹
ŢBu 
]৹ u৹u
৹ ৹Έ

-

l৹ 
৹
u
৹n >৹"৹– ৹ 
I৹È
-
l৹ Cn–৹n৹
u৹ ৹ 
৹ ৹ 

ƀ৹ u
৹ u
৹ "৹ Bu 
৹
৹ n>৹ ")৹ u৹ 


৹ ৹ u
৹ ৹ ࡦ
:Ņ৹ ³
šÉ uO৹

Ǥ%n  ৹ u
৹ 
>৹
–
৹ "৹u
৹ "+ ¢

V
৹  ৹ n  ৹ u
৹ u>n ৹ -
৹ "#¢
"4l৹ Þn>৹  
 u
 ৹ u
৹
)¢V
ć৹ |)৹9 I I ৹ /৹
= + : 4m৹ Q•৹ Ď u৹ u
৹ 
৹ "৹
  ৹ u
৹

 
৹ 
৹  ৹"৹nn৹ u৹ | /I "4IJ৹u
৹ n>৹nǀ
৹
n>
৹Ÿ>৹š É u৹ ৹ | + :")]৹u
৹u
৹ -
৹
u
৹ "nn ৹-  Ä৹ | + I৹9 I
৹ %")৹ | / 5 ɇ%")৹ g
K৹
ȧ = /9৹I 9 Ɔ ৹ u+৹ =<:g"#৹ ă"/৹ ï K 9 4৹ +৹ | G I
+৹ Ɔ%")৹
#JI %")৹ ă%")]৹    IJ৹ | / I৹: I ৹ +m}ʪ৹ = <I +৹ ă
<৹
¨ K 5 ɇ%u/৹ð )৹ | G : ɇ +৹"/৹#J: ɇƒ৹ Ɔ
+৹Cn–৹u৹
ȍ 
৹ ৹ ৹ -
>৹  ৹ "৹ "৹ >  ৹ ৹  ৹ Ӿ
O৹ = + 9৹5:৹g"K৹  ৹ć৹
৹ ৹ n:৹ i৹ u ৹৹u
৹  -
৹ ৹-
>৹ 4৹ïO৹ = /:"4Đ}৹Q"nn  ৹৹ ࠒ -
৹ 
>৹
   ৹ 
৹ Bu
Ϊ৹ –৹ ৹ –8 
৹  u৹ >৹ u>O৹ | / I৹9 I ͼ ৹ 
K৹ = <Iă
#৹ /m৹ ý
৹


৹Ÿ
"
৹Cn–Τ৹  Ÿn
৹ 
n>৹ ৹ 
৹ ৹ ৹ n>৹ 99I৹ /Ð +l৹
%n  ৹ u
৹ 

৹
u
৹ V

৹
:৹ Ļ৹ 
Ä৹ =+৹: I 9 ՝৹
<৹ | /: Ɔu)৹   ৹"৹ u
৹u)¢– u l৹ u৹৹n
%৹ 
9৹
ð+৹ Q ¨ / I৹9:৹g Km}৹ = <9 Ɔ"+৹ ă
K৹ ï K 9Ȗ
4Đ}৹  u৹ ·"৹Cn–৹n>৹  -
n>৹Bu
৹ nn৹u-
৹৹  ৹
u
৹ n
 -
৹ n৹ "৹Ÿ   ৹ u
৹ –৹ ৹ u
৹ –৹"
৹ͼ #৹ ৹ 4Ð )I৹
4¢V
৹ ৹
%n ৹ u
৹ 
–
  ৹ u৹ u
৹ 4#O৹ | / I ")m৹ Qu৹  –৹ ৹n

n>৹Ă  Ƃ
৹
-
৹ 9I:৹u/৹ 
৹ ৹Cn–ţ৹ –8 ৹
O৹ = <I ð "+৹ ৹u
৹ -
৹৹ 
৹৹ u
৹৹n ৹"৹
Ɗ <৹ ¨ K 5 ")৹
%")৹ = GI ɇ%")৹ Q ï GI ͼ%")m}O৹ = G I৹I I Ɔ
৹ )৹ u
৹Ÿn–৹"
O৹ =/৹I 9 Ig ৹ <৹ Q ï / 5৹5:৹ă
<৹ = <I+m৹
%")৹
#J:՝"4৹ Bu 
৹ ৹ n
n>৹Ÿ

:৹ ȧ = < I৹9 I Ÿ৹ %+৹ ï K9‫
ބ‬+৹ %
+৹ = GIgŸ4৹ u৹ ৹   ৹
##O৹ =)৹9 I  g
৹ "Km}৹ QB O৹ | + 9Ȗ"
^ ৹ ă
K৹  -
Ž৹ ¨ K:% /৹% /৹ | G Ȉ%")৹ +৹ #J9
+৹ ð
)৹
= / 5 Ɔ u)৹ /৹ | <: 4৹ g <৹ Q˝
৹ ৹ ৹ # = 9 ɇ%
)৹ %
)৹ ##:"+৹ Bu 
৹ ৹ n
n>৹ Ÿ

O৹

u ৹"৹n-  ৹
-
n৹Ÿn
৹ ৹
ć৹u
৹ = <:+m৹
=#৹ ¼
৹Ê
৹ ৹˙
৹

&  ৹৹ԙ+৹ ৹
৹*#Ð*)৹Ÿ
&e৹šÄ৹

Ÿ^†৹ | ):4৹ɐ /৹ = + : ˸#৹
Ÿ^ | † ৹ = + 5৹:I৹¹
Ü৹ |/e*)৹ Q ^ /e ü )৹ Ď B৹ Ď ৹
 ĩ৹ = / e৹φ I ֑
৹ x )৹ | <I x )৹ g <৹ ¨ Ke*4৹  ৹ B
৹
৹n n>৹Ÿ

†৹ =/৹I e I
৹ x*)৹ = <:rx*)৹g
K৹ ¨ƛ1ox/৹
˸x
)৹  ৹ Cn&৹ ৹ n  n>৹ Ÿ

৹   ৹ ৹
BI৹
Ÿ = #†৹ =+৹I 5 5 g ৹ <m}৹ =/5*)৹ Q ¨ /5*4}Ó৹ ü +৹ Cn&৹
৹ 
৹ ƌ  -
৹ 
৹ ৹ 
৹ 
&
৹ *৹ 
৹
&৹ V
৹ ৹ 
৹ &  
†৹ = / :৹55৹
x*)৹ | ’‫ڝ‬ox*)৹
΁x*)৹ ¨ K:‫ۅ‬x*)৹  ৹ ¦
Ć৹  ৹ ৹ 
৹

e৹
·৹৹  ৹ *৹৹ 
 
৹ 
৹৹ ৹ Ÿ৹=4†৹ | + e৹đ I ৹ +Ó৹ = /: +৹rƛ৹Cn&²৹  ৹ ৹-
>৹
৹-
>৹- n>e৹µ
৹৹ ৹ø

৹ ৹
৹  e৹
Ÿī
 ৹ *৹ 
  ৹  ৹ n 
৹ *৹ B
ƨ৹ Ÿ#†৹ =)y ΁ )m}৹ nj  ৹  ৹ 

৹ ৹ 
৹ 
৹

->৹

e৹ý
৹*nn  ৹- ৹৹৹ ৹ Ÿࢡ ৹  :৹ | ) I৹1:৹ +Ó}৹QǤxn  ৹
৹

৹¦ 
˄৹ &৹ ĩ৹ 
&
৹ *৹ 
৹ 

৹  
৹ &  e৹ T*৹
4# = † ৹ | < eeI৹৹ Ÿx+৹ ¨ K:*+Ó৹ ৹ ৹
 -
৹ 
 ৹ | ):৹5 eü ৹ /m}৹ 
৹ ¦ 
৹ n ৹

৹ n>৹
 -
৹Q ¨ K I x
+৹ x
+৹ =Ȋ: Ӓx /৹  ৹B 
৹ ৹ | + 5 ‫*ݝ‬+৹ ü
<৹ = /e¿ 4৹  ৹ Ÿ
৹ n  n>৹ Ÿ

ȵ৹ ৹
n
n>৹Ÿ

̱†e৹ | + 5 ü x /ț}৹ࡪ /৹á৹n
 ৹ë৹৹৹ * ৹
4##ٓ৹ =<৹:5:৹
x*)৹ ï K: +৹  ৹ ¦
৹ ৹ n
n>৹ ৹ ৹ -
2>৹ 

  Ä৹ Cn&৹

৹ ৹ Ÿn&৹
Ÿ

5৹ 
৹ &  
৹ Ÿ>৹ 
৹ *৹
৹  -
৹ 5:φ৹ /Ø + :৹
4#4†৹ | < eeI৹ ৹
x )৹ ï K1x )৹ Ӓx
)৹ | Ȋe/৹ ˸x #৹ | /ő+Óź৹ “
৹ n>৹ ৹ `৹ &

৹ ৹
>
৹ ৹ 
৹
#JӥΦ˦
/৹ ˸x*^৹ # ^ 5xŸ<৹ ­ŸK৹ ##ϲभ
<৹ ˸x 4৹  -
৹*৹ 
৹ Ÿn
৹m৹ ȧn৹ 

  ৹৹
#4ex 4৹ gx )Ž৹ #)eæ #৹ ˸+৹ #+ 5rx /৹  ৹ | /I *)৹ ৹ ৹ ৹   -
Ǵ৹ = / e৹::৹ x+৹ =<৹e x
+৹ ­x
+৹
¦
৹ ৹  I৹ ï Ke*)৹­
<৹| Ȋ5
+৹­ <৹#ʓeo)Ž৹ ৹B 
৹ ৹n
n>৹
4#)†৹ =<৹5:৹ӥ‫<
ؿ‬৹¨ K:g)m৹Q ¨ KIx /৹x /৹= ȊIԬ
+৹ Ÿ

e†৹ njࡤ
৹ | ) :৹ : e ৹ +Ó}৹B 
৹৹৹ 
‫܊‬৹
x
+৹ #J1 +৹  ৹ 
৹  ৹ ৹ n
ƀ৹ ¨K:Ԭ
+৹ Ÿ# | † ৹= +‫ڞ‬Ǫ*+৹ Q ï +e +}৹ü x +†৹ | + :৹I:৹x )৹ =/5x )৹
x
+৹ | Ȋ5gƒ৹ æ<†৹ ¨ K I৹: Ʃ Ÿ৹ x+৹ | Ȋ5ࡩ
+৹ࠦ
+৹#J: +৹ ü
/৹৹ = / I৹5:৹
x )৹৹-
>৹n
x৹  Ʃ৹
֥

M৹ Q#J৹Ʃee৹ধŸ/৹ # | 1g4†৹ # ƒ :)৹  ৹ ¦
৹ ৹ Ÿ##†৹ | + ƶ x
+̺}৹˙̱> ৹ ৹ ৹ n৹ ë৹৹
n
n>৹Ÿ

1৹ n>
৹ *৹ 
৹ Þ ৹  
৹ Ÿ>৹C- Ձ&5৹ | + ƅ৹I I ৹ x
+৹
Ÿ†৹ |4৹I : I ֓
৹ *K৹ š İ ৹
l ˙†৹ = /:৹֓*৹ +৹ü
/৹ = <I*4৹

T৹ &৹  ৹ ৹ 
৹Ÿ
৹-
৹৹ Cn&৹
-
৹ µß
৹
৹ ৹ ৹ *
৹ 
৹ &  ৹ ৹ +৹

B 
ƨ৹ ৹
ԟ
 -
৹ nĩ৹ 
৹ *
৹ *৹
৹
-
nn>٬৹ n ৹ 

৹ ৹ n৹ 
৹ Ÿ n >৹
 ó৹ ৹¼৹ 
৹˙n ৹ =4৹

 * ৹ > ৹ ৹
-
৹৹৹ɑ
ï৹ ¢Ÿ৹| l ৹ҫ*^ ʽ T*৹
৹  ৹ Ÿ
৹ n l৹ ৹ 
-
৹ ৹ Ÿ
৹
ƒ৹  ৹j 4§*^৹  ৹r #ĝ
4৹৹-
>৹ ৹ 
৹৹

৹Ÿ

৹Cn&৹৹  ৹
 ৹
 :৹ ৹ 
৹ & 
৹ 
৹ ৹ 
৹ Ð-
>¢*
৹
š
৹  ৹Cn&৹৹ 
৹ 
৹ )̈V
৹৹৹ 
V

৹ 4l৹ Ǫ*4¢#৹  ৹ n 
৹ 
৹
Ÿ
৹ *৹
 ৹ &৹ ৹ 
৹ Ÿn
Ø৹  ৹ *৹ 
৹ࠆnD&৹&  ৹৹*)5৹ š৹  -  ৹
n
x৹)Ø4I৹ ৹ >৹ ৹ #‫ ڌ‬4৹ ৹ ৹ 
৹ ĸn ৹ ৹
†৹ |4৹5 e Ʃ ৹ /m}৹Ȣ Q˙†৹ n ৹ l৹* 

ȵ৹
৹
x
৹n ৹
৹Ÿ
৹-
>৹ -Ÿn
৹Ÿ

৹*৹ 
৹
&
৹ ৹
n ৹ 
৹ ৹ 
৹
+ ¢०
৹   ৹ *
৹ ëe৹
৹
µ
৹ƃŸ n >৹B ৹

 ŧ৹ =/৹: I eg*/Ó}l৹
৹ n৹ á

  ]৹ ৹ *৹= <e ü )ȵ৹ 
৹ 5:5৹g)৹
 ৹ 
৹ 
৹ eII৹ü <৹¢*/l৹ ø
  ৹ ৹
x
৹
৹ ৹ 

l৹  ৹ ৹ 
>৹ n ৹ Ÿ

৹
Cn&৹ 
৹
৹৹n
৹
৹৹
-
I৹
 ʴë* ʴ‘7ʖ
ʴë[ʴ
C

৹৹ ïK৹I Ʃ:৹ü */Ó৹ ৹ 
৹
৹ eeI৹r K:৹
# ʴ,įʴ
ý ৹n
 ৹৹৹৹ ø

 ৹Ÿī
 Ä৹  ৹Ÿ৹
-
৹Ÿ ৹Ÿ5৹
µß ৹ ৹ V
৹ ৹ n৹n
 -
l৹  ৹ ৹
—ʳ
ʴ#ʴ
  ʴ

,
ʴ

৹ ৹ ৹ 
৹  :৹ Cn&৹

৹ ৹

৹B
ȃ৹n৹ Q
- ৹
৹&  ৹*৹
*4৹ *nn
৹Ÿ>৹
৹ -
৹*৹ 
৹*ǯ†৹ ৹৹
Ÿ
_৹৹
৹

l৹ n
  ৹৹n
x৹n>I৹
ʴ
B৹ 

 ৹ =)1 4৹  ৹ T৹  

৹  ৹
৹ ৹ ৹৹৹Ÿ

৹ I৹ µß

৹n ৹*nn৹
৹ +৹ Qƒ)৹:e5৹g*/m}৹ 

৹ ৹ > ৹ -
l৹
=)৹1 Ʃ 1 Ǫ
> ৹৹
-
 ৹΁ )৹Ÿ>৹  ৹

৹৹ )„৹
Ÿ ৹ | + Iü)̺৹
x )৹ ߮‫ڽ‬+৹e e eণ ৹ +৹ | / I *)৹
x*)৹ = <5rx*)৹
 ৹ 
৹   -
Ǵ৹ = /I
+৹ ü +৹ =<Iox +৹ gx +৹
ï K:*)৹ g K৹ | ȊI% )৹  ৹ Bß
৹ ৹ n
n>৹ Ÿ

†৹
 ৹ĩ৹
†৹ = + Iü)৹ ü*/৹ Q ^ + e৹5 eü
৹
/৹ =/e ü *+†৹ =/5*4৹  ৹
¦ß ư
৹৹n  n>৹Ÿ

৹QB † I৹
Ÿ†৹ T৹ 
*
৹ = +e üx +৹ x +৹ = /:g ƒ৹  ৹B
৹ ý
৹ ৹ ৹n
e৹nj
n>৹B
৹৹
৹ n
n>৹ Ÿ

৹ 
৹ ৹ 
৹ 
_
৹ *৹
৹ +Ø 
-
৹ nn৹  ৹ 
৹  nn>৹
Ä৹ Cn&৹ ৹
Ʃ৹ n>৹ Ÿ

৹ Ÿn
৹ ৹ *
৹ )¢ +৹ Ÿ>৹ Ie:৹<৹¢ +৹ Q৹
ʴ Ÿʴ
?))E ৹ Ÿ

৹ Ÿ- ৹ ৹ ĸn ৹  ৹ ৹ ৹ ৹
nj৹̱>n á৹-
৹ ̱> ৹ë৹
-
 ৹Bá
Ɩ৹ 
̱
৹ ৹ ë
৹‫&
פ‬Ý৹ )Øƌ†৹  ৹ 
 n>l৹
ࡈ‫)*ڋ‬৹Ÿ
&e৹ Q ƒ ) :৹:৹:‫*ؘ‬/৹ Ȣ š ʼ †৹ ৹ n_৹৹ *৹
৹  -
৹ *#§*)৹nn৹ 
৹
৹

ʴëʴ #ʴ  ʴ ৹n
:৹
ĵš İ ৹ ৹ ৹ >nn>৹ 
৹ C৹ ৹ 
৹  ৹ *৹ 
৹ 
৹ l৹
ǓƄ
xŸ n >ƀ৹ *৹ 
৹ ²৹ *
৹ +৹  ৹ n>  ৹ Cn&৹ ৹
 ৹ 

৹ ৹ Ƕ  ৹   ৹ 
৹
I e I ৹+l৹ 
nnì৹ 
²nn৹ n>৹ I e I ৹ +৹ >>ì৹ Ÿ ৹ ৹ ৹ 
৹ *

 
৹ Ÿ
&e৹ ý৹ ৹ ৹ ৹ 
 ৹
x
 ৹

৹
৹৹& 
৹
 ÓÝ৹ QB †৹ Ÿ

৹*৹
৹ Ÿ ৹  ৹ *৹¦
ȃ৹ ¢ŧ৹
k)৹ ¼‚.
৹ł
L৹ ৹•
LL৹

৹ 3. ৹ '
৹ '

‚৹ 3ā৹3৹ L৹  ৹ LV.‚
‘৹ ‚ 3‚3.L৹ >L L]৹  ৹ ৹ 
‚৹ 3
L৹
-Ʉ‚>  ৹
Ñ3‚
3-
‚]৹ 
৹ 
&
LL৹ 3"৹ 
৹ ৹ L ‚. .‚
৹ 3
L৹ 
৹ 
‚±L]৹ 3‚৹ 
‚ -
>৹ 
৹ L.
‚ 3‚৹
3৹ 
৹ V.

L৹ǖ
৹ &
L৹ L৹ 3৹  ৹ ĜǸ
৹
 ৹ 3"৹ 
৹ >
‚±L]৹ >‘৹ B
৹ 
L
৹ 
L৹ ‚
৹ L.'Յ

৹

9৹ 3৹ L
‚ 3.L৹ -
L  3৹ 
৹ ৹ >L৹ Á ৹ 
৹


ʴʴ  ʴ
 -ʴ
#ʴ?7ʴ
=!
ʴ? ʴ
Lι৹3‚‚
 ৹
L ' L
৹
-. 3L৹ ৹ L3-
‚৹

ʴʴģʴ? ʴ L &
L৹  ৹ -
৹ LL
৹ .3 
৹ "3‚৹ L
-
‚৹
nj৹ ‚3> ৹ 3
.-‚
৹ 3৹ 
‚৹ B
ƍL৹

‚ 3L৹ T ৹L৹ ‚
L
>৹ '
.L
৹ 3"৹ ࢞L৹  ৹ Ë৹
L৹ 3. ৹&
৹ 3৹Ʉ
৹ 
৹ ‚

‚L]৹ ‚  ৹ 
৹

ǕCaʴįʴ
7?aʴ6Źʴ
=ʴ7ʴʴ 3৹ ͻ>৹ L৹ L3‚ ৹ 3"৹3L 3৹  ৹ '3 ৹ 33.‚L9৹
ƙԔ
‚৹ ĽL৹ ŕ3-
৹ B
৹ ৹ 3৹ n3
‚৹ 
-
৹ ķ L৹ >৹ ͠Ϋŕ৹ 3 ৹ 3৹ L.ŕ৹ .৹ 
৹ ğ>ǖį৹

৹3 ৹
L‚
৹৩LJ")৹.
‚৹
৹3  3L‘৹ L৹"3‚৹'3 ৹ L
L৹"‚3৹ 
৹ŕ ৹  ‚৹ƿ
‚৹
—ʴʴ  
Vʴ B
ǮL৹ ƒ৙̣৹3-
9৹
T"৹ 4 k lj +m}৹ ª +৹ 4#৹৹‫ڧ‬ª +৹ ħª +৹ 44Ŕª +৹
"/৹ 4)9ֿ 4৹ ħԚ৹ 4+ ‘Ŕ
^৹ ղ +—৹ 4/г"4]৹ 
৹ Ⱥ5§ʴ
4/৹1 1৹¸4m৹  ৹C&৹ L৹ࠥ
‚>৹'

‚৹ LJ ķ
৹ "#LJ")৹ '‚
&৹ 3৹  -
৹ '3 ৹ 
৹ ‚33&L৹
? ʴ
*ʴ-ʴ  ৹ 
৹ 'L3L৹ ˉ‚

'
‚৹  ৹ 
৹ ৹
Cn&؎L৹3L 3৹ L৹-
‚>৹L3Ɉ 5৹ 3LL
LL 3৹3"৹ 
৹'L3৹ ‚৹3
৹L৹ 3৹ 3
৹.৹
`= Vʴ =ʴ }ʴ Rʴ =?Íʴ 67ʴ 
৹ 3L 3Қ>L৹ ৹. 3]৹ 3. ō৹  ৹
ʴʴ '
৹৹ &৹3৹C&±L৹&  ৹
C&৹ L৹3৹
‚>৹'

‚1৹ ¾ ʧ
৹ ‚L"
‚৹3"৹ 
৹
৹&  ৹ 3৹ 
৹3. 3L ৹
 ÎʴɯVʴ 3৹"+৹"33
৹'>°৹
T৹ L৹L3‚ ৹3"৹'3&
৹ 3L 3৹ ৹ 33 ৹'L3৹ nj৹

৹ &৹3৹ 
৹&  L
৹-৹ȗ
৹^ ɴ
4³ 41৹
L৹.L.>৹L৹ 
ā
 -
৹L৹৹' ৹3
1৹ nj৹৹L 3‚ŕ৹ 3৹  ৹ʯ&ғ৹ 3  ৹ "
‚৹ 
৹
7ýʴ =ʴ ʴÝ ʴ =ʴ =ʴ #ʴ ?[ʴ 3̯ ৹ 3 ৹3৹ +৹  ৹ "#³"4]৹ #LJ )৹ ৹ࣻ
^ ̹
 ʴ ?7ʴ
ʴ 6RʴZ6
ʴ ?7ʴ ?aʴ
#LJ #9৹
?ʴ =?aʴ ! ʴ 6ɚʴ ?7ʴ  6ʴ ³ ý
৹L‚Á
৹)ǯ+৹ 3৹ -
৹ Ǹ
৹' L3৹3৹
67ʴ 76ʴ !Rʴ A=ʴ ?=ʴ =?=ʴ )৹ ৹ ›˳‚. ৹Cn&²L৹৹LĜ‚. .‚
৹
?=ʴ = \ʴ ?&ʴ =
6
ʴ ¡ʴ =?į&ʴ ĝ nj৹৹L 3‚৹ ৹ 
৹

L৹3L
৹'
  ৹
6 ʴ =?7ʴ ¯ ʴ ==?7ʴ !Rʴ =ʴ6ʴ !=ʴ 
৹ ˳ſ৹ "3‚৹L 
৹ #¾ 4]৹г)৹ˉ
^ōҝ #৹ ৹
= !=&ʴ ?=ʴ =7ʴʴ7ʴ 7ʴ =?7ʴ ?
ʴ "#¾")৹
?7ʴʴ ?ʴ 6ʴ
(6ʴ6=ʴ6=ʴ ¾ T৹ 
৹
-
 ৹ 3"৹C&৹ > ৹ ‘9‘৹ Üȡ+]৹ 
৹
6*ʴ ?aʴ 6ʴ =?&ʴ 6Kʴ ? ʴ 3LL 'ǀև>৹3"৹ &  ৹ ª
+ˉ+ō৹ ৹> ৹"3‚৹ 
৹
?
&ʴ 6 ʴ7ʴ?
ʴ ʴʴ 6ʴ 
 ‚৹ +LJLV.‚
‘৹

ʴ Ù? ʴ? ʴʌȞħ
ʴ?ʴ ?
ʴ?aʴ
#' )/š O¤ʴ
¾ ¼3৹ . ৹ ‚
LL.‚
৹ 3৹ B
L৹ 
 ‚
৹  ৹ 
৹
B ৹ 3.L 3L৹ ৹ '
৹ ‚৹  ৹ 
LL3L৹  ৹ 3"৹‚3-3&  ৹ 
৹ 3L 3৹ 3
LL 3৹ )¾

‚ ৹"
‚৹L . >  ৹ L৹ 
}৹ T৹ŕ>৹ 3  3]৹ +]৹ "৹3LL'
৹  3. ৹ -  ৹ 3৹ ‚
L3‚ ৹ 3৹ 
৹

‚
৹‚
৹L
-
‚Ä৹ 3-
৹1‘9৹ <³+9৹
³ ¼3৹ &
৹‚3> ৹ŕ
L.‚
L৹  L ৹¦
L৹
ʴ ¦3৹ ŕ3 ৹ .L]৹ ৹ 3.‚৹ >3.ğι৹ 3. ৹ ‚
৹ "3‚
ŕ
 ƫ3
৹ L̄৹ 3"৹ƫ৹ 
৹ 3-
৹ ħ "4LJ


৹ 
৹ ‚
 ৹ šŕÉ3 L±L৹ . 3‚ ğ>৹ ৹ )৹ L৹ 
৹33৹
ͻ

 9৹

"
 ৹B
±L৹ .L
}৹ ł
৹ ŕ
৹
৹ >3.Ş৹ -
‚>৹"
‘৹ ¾ ý
৹ 3- -
৹ ৹ 3"৹ 3  ৹"3‚৹ 
৹ 
 ‚৹
B>}৹ C
.L
৹ 3"৹ ৹ Qš 3n ৹>3.৹'
"3‚
ҿ৹ ǻLLĽ৹ '‚
&৹‘9৹/]৹ ‘9‘৹ /³ +৹ į
৹BĜ
৹ L৹‚
‚  ৹L৹
ŕ
L৹‚
৹.L.>৹3 
৹3
¾L
>৹ '>৹ 
৹  &৹3৹ 
৹ &  L
Ä৹ 
৹ 3>৹
৹
‚
৹ 
৹

‚L৹3‚৹'>৹. 3‚L৹‚ >৹'
 ৹3৹L
‚ 3.L৹ ৹ 
‚৹  .>৹L৹>৹‚3L
 L1৹
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
 Onneksi suippeni oviaukko huoneesta ulos päin — aivan kuin
linnoituksen ampuma-aukko — ja tämän takia ruumiit olivat
likistyneet kiinteästi sivuja vastaan kummallakin puolen, niin että
vaikka olisi ollut helppoa poistaa ne sisäpuolelta, olisi tarvittu
voimakasta nykäisyä vetämään ne ulospäin. Siksi olisimme me aivan
turvassa, niin kauan kuin saatoimme estää mandrillit repimästä ne
palasiksi.

Me saimme olla yhtämittaisessa työssä enemmän kuin tunnin ajan,

työntäen aseitamme edestakaisin niin kuin pari sahuria. Mutta
vihdoin kävivät ulkopuolella olevan vihollisen hyökkäykset
heikommiksi ja hajanaisemmiksi. Apinat rupesivat huomaamaan,
etteivät ne voineet saada syntymään sisäänkäytävää, ja kun
useimmat olivat tähän mennessä saaneet hyvän iskun päähänsä tai
kylkiluittensa väliin, eivät ne olleet niin innokkaita koettamaan
uudelleen.

Mutta vaikka ne lopulta luopuivat yrityksistään murtautua

kimppuumme saatoimme me yhä kuulla niiden äänen niinkuin
ennenkin. Me emme voineet enää nähdä niitä, sillä tuli oli sammunut
ja kaikki oli pimeätä sekä ulkona että sisällä.

Ei yksikään valosäde tullut ulottuvillemme miltään puolelta, ja me

kulutimme yön keskellä täydellistä pimeyttä sekä synkkyyttä.

Mutta ei hiljaisuudessa; koko yön jatkoi joukko kuorossa

huutoaan, ulvomistaan ja valitustaan, ja vaikka me kuuntelimme
tarkkaavasti toivoen saavamme kuulla joitakin lähdön merkkejä,
eivät korvamme tulleet palkituiksi millään sellaisilla äänillä.

Se oli varmaan epämiellyttävimpiä öitä, mitä toverini tai minä

olimme ikänä viettäneet. Minun ei tarvitse sanoa, ettei kumpikaan
meistä nukkunut; meillä ei ollut silmänräpäyksenkään unta koko
tuon loppumattomalta tuntuvan yön aikana, eikä Morfeuksen
itsensäkään olisi ollut mahdollista nukkua sellaisten olosuhteiden
vallitessa. Me olimme kuulleet siitä lepyttömästä mielenlaadusta, jota
eivät osoita ainoastaan mandrillit, vaan muutkin paviaanisukuiset
apinat, kun vihollinen on hyökännyt niiden kimppuun; me olimme
kuulleet, että kun niiden kostonhalu kerran on syttynyt, ei se tyynny,
ennenkuin sen esine joko tulee heidän uhrikseen tai sitten pääsee
kokonaan pakoon heidän ulottuviltaan. Apinoiden suhteen ei
asianlaita ole sama kuin leijonien, puhvelien sarvikuonojen tai
muiden vaarallisten eläinten, joita saattaa tavata Afrikan metsissä.
Kun vihollinen on näkymättömissä, näyttävät kaikki nämä eläimet
unohtavan hyökkäyksen, joka ehkä on tehty niitä vastaan, tai ainakin
luopuvat pian vihamielisistä aikomuksistaan. Niin ei ole paviaanien
laita. Näillä kauheilla olennoilla on paljon parempi äly kuin tavallisilla
nelijalkaisilla. Itse asiassa ne omaavat jossakin määrin
harkitsemiskykyä, ja vaikka se onkin paljoa huonompi verrattuna
inhimilliseen älyyn, on se kuitenkin täsmälleen samanluonteista.

On joitakin ihmisiä, jotka luulevat tämänlaisen väitteen tekemisen

vivahtavan pyhyydenloukkaukseen. Mutta on olemassa hyvin
heikkoälyisiä ihmisiä, jotka pelkäävät katsoa tieteellistä ajattelutapaa
suoraan kasvoihin, ettei se ehkä vastustaisi jotakin mielioppia, jota
he ovat pitkän aikaa tottuneet uskomaan. Sellaiset ihmiset kieltävät
rohkeasti mitä varmimmat tosiasiat, jotka voidaan panna merkille
sekä geologisessa että eläinmaailmassa, eivätkä he epäröi antaa
kovia nimityksiä niille, joilla on suoruutta tunnustaa nämä tosiasiat.
On nurinkurista sanoa, ettei apinoilla ole harkintakykyä; ei kukaan
ihminen voisi seisoa viittä minuuttia apinahäkin edessä tulematta
tästä tosiasiasta vakuutetuksi.
 Paviaaneissa ei harkintakyky ole niin hyvin kehittynyt kuin
muutamissa muissa apinasuvun lajeissa niinkuin suuressa
orangutangissa ja simpanssissa, mutta kaikesta tästä huolimatta Ben
Brace ja minä tiesimme, että se oli kylliksi hyvä, jotta ne kykenivät
täydelleen ymmärtämään tilanteen, jossa me olimme sekä
tietämään, ettemme me mitenkään voineet päästä pakoon puussa
olevasta vankilastamme kulkematta niiden silmien ohitse. Me
tiesimme myöskin, että niiden intohimot olivat vielä voimakkaammat
kuin niiden ajatusvoima ja että sellaisen loukkauksen jälkeen, minkä
me olimme osoittaneet niille tappamalla yhden joukosta — ehkä
heimon kunnioitetun johtajan — ja haavoittamalla toista sekä antaen
voimakkaita "töyttäyksiä" melkein kaikille joukkueen jäsenille, että
tämän kaiken jälkeen ei ollut ollenkaan todennäköistä, että ne
sallisivat meidän päästä pakoon ensin koettamatta pitkän piirityksen
vaikutusta meihin.

Jos asianlaita oli oleva näin, ei meillä voinut olla mitään toiveita
pakoonpääsystä. Mandrillit saattoivat pysyä paikalla niin kauan kuin
niitä miellytti. Jotkut saattoivat mennä pois hakemaan ruokaa ja
juomaa, sill'aikaa kun toiset pitivät vahtia, ja siten ne voivat
vuorotella toistensa kanssa. Mitä itse ravinnon hankkimiseen tulee,
oli juotavaa saatavissa aivan läheltä — mainiosta lähteestä, jonka
luona me olimme syöneet illallisemme — vaikka siihen nähden mitä
hyötyä siitä olisi saattanut olla meille, se olisi yhtä hyvin voinut olla
viidenkymmenen mailin päässä. Ruokaa saattoivat apinat myöskin
helposti hankkia metsistä, jotka olivat aivan kukkulan juurella tai
voivat ne elättää itseään baobabin suurilla hedelmillä, mitkä olivat
niiden erikoista mieliravintoa, niin että niitä sen johdosta sanotaan
apinan leipähedelmiksi. Toverini ja minä epäilimme nyt todenteolla,
että suuri puu oli niiden tavallinen kokoontumispaikka — niiden
nukkuma- tai olopaikka — ja että ne olivat juuri kotimatkalla —
retkeiltyään päivänsä metsissä — silloin, kuin ne ensi kertaa
tapasivat meidät. Tämä seikka saattoi olla syynä siihen villiin, aivan
aiheettomaan hyökkäykseen, johon ne yht'äkkiä olivat ryhtyneet
meidän leiriämme vastaan.

Kun ajattelimme kaikkea tätä, ei ollut ihme, ettei kumpikaan

meistä ajatellut mennä nukkumaan vaan että me päinvastoin
istuimme ylhäällä koko yön vaaramme täydellisen ymmärtämisen
valveilla pitäminä. Meillä oli toiveita — vaikka me emme suinkaan
luottaneet niihin — että niin pian kuin päivä koittaisi, piirittäjämme
valtaisi kiusaus seurata tavallista tapaansa, ja ne menisivät pois
metsiin.

Voi! Kun aamu tuli, näimme me kauhuksemme, ettei niillä ollut

mitään sellaista aikomusta; niiden huudoista ja eleistä me tulimme
vakuutetuiksi siitä, että piiritystä aiottiin jatkaa. Ne olivat kaikki siellä
— kaikki, jotka me olimme nähneet edellisenä yönä — ja näytti siltä
kuin niitä olisi ollut paljon enemmän. Epäilemättä niihin oli liittynyt
muita metsistä tulleita, sillä niitä ei ollut vähempää kuin sata. Noita
rumia eläimiä näyttäytyi kaikkialla — jotkut kyyristelivät maassa,
toiset baobabin oksilla — ja keskellä lörpöttelevää joukkoa me
saatoimme nähdä sen raadon, joka oli tapettu, kun taas aivan lähellä
oli haavoitettu eläin, niinikään myötätuntoisten ystävien
ympäröimänä.

Silloin tällöin kokoontui jokin joukkio ja kasautui ilmeisesti uuden

raivonpuuskan innostamana meidän turvapaikkamme sisäänkäytävän
eteen sekä uudisti hyökkäyksensä sulkua vastaan. Me ajoimme
hyökkääjät takaisin, kuten ennenkin, kunnes ne huomasivat, että
niiden hyökkäykset olivat turhia, jolloin ne luopuivat yrityksistään
sekä vetäytyivät pois, kunnes jokin niiden keskinen kiihoittava seikka
näytti yllyttävän niitä uuteen koetukseen.

Tällainen oli niiden käytös koko sen päivän ja koko tämän ajan me
olimme suljettuina hämärään vankikoppiimme. Me olimme
vahvistaneet suojaavaa sulkuamme aineksilla, joita saimme
kolmannesta pahantekijästä, ja tunsimme itsemme siinä suhteessa
kylläkin turvallisiksi. Mutta nyt me rupesimme pelkäämään toista
vihollista — sellaista, joka oli yhtä pelottava hyökkäyksissään ja yhtä
voimakas hävittämään kuin joko mandrillit tai itse väkevä leijona.
Tämä vihollinen ei ollut meille uusi; meillä oli jo ollut ottelu sen
kanssa; me olimme kohdanneet sen traakkipuun oksilla ja me
olimme kohtaamassa sen taas baobabin rungon luona. Se oli jano.

Niin, me tunsimme jo sen aiheuttamaa tuskallista tunnetta. Se

pääsi joka hetki meistä enemmän voitolle, ja sen tuskat tulivat
ankarammiksi sekä kovemmiksi kestää. Jos piiritys jatkuisi vielä
paljon kauemmin, emme me tienneet, miten me voisimme kestää
sitä.

Tulisiko piiritys jatkumaan? Se jatkui koko sen päivän; rajut

eläimet jäivät puun luo koko seuraavaksi yöksi, ja kun sitä seuraava
aamu sarasti, näimme me ne ympärillämme yhtä lukuisina kuin
konsanaan ja ilmeisesti yhtä leppymättöminä sekä kostonhimoisina,
kuin ne olivat olleet ensi kertaa hyökätessään!

Mitä meidän piti tehdä? Ilman lepoa, ilman unta, ilman ruokaa,
mutta mikä oli kaikista pahinta, ilman vettä, me emme voineet
kestää kauempaa. Ulosmeno oli samaa kuin joutua surman suuhun
— tulla revityksi palasiksi — tulla syödyksi; siellä pysyminen, missä
me olimme, merkitsi janoon kuolemista — siis vain hitaampi ja
tuskallisempi kuolema! Mitä meidän piti tehdä?
 Me olimme syvässä epätoivossa — me olimme melkein heittäneet
toivon tulla pelastetuiksi — emme melkein, vaan kokonaan.

Meillä ei saattanut olla mitään toiveita, paitsi että vastustajamme

väsyisivät pitkistyneeseen piiritykseen ja lähtisivät pois luotamme.
Mutta kuten jo on huomautettu, on näillä olennoilla ymmärrys, joka
muistuttaa inhimillisten olentojen ymmärrystä. Ne käsittivät
täydelleen meidän asemamme, ja tuntiessaan sen eivät ne
todennäköisesti tulisi antamaan meille mitään mahdollisuutta päästä
pakoon; siitä ei ollut toivoa.

Me olimme olleet tässä uskossa jonkun aikaa istuen vieri vieressä

syvimmän alakuloisuuden masentamina. Ei kumpikaan meistä
sanonut sanaakaan. Meillä ei ollut mitään sanottavana — ei mitään
neuvoa annettavana toisillemme.

Me olimme useita kertoja puhuneet mahdollisuudesta taistellen

raivata tiemme mandrillijoukon lävitse sekä päästä pakoon
jalkojemme ketteryyden avulla. Me tiesimme, että kun vain
pääsisimme avoimelle kentälle, voisimme me juosta kovemmin kuin
vastustajamme, sillä vaikka paviaanit juoksevat hyvin tiheikköjen ja
metsien läpi, missä ne tilaisuuden sattuessa auttavat itseään
eteenpäin tarttumalla puiden oksiin, ja vaikka ne avoimella maalla
etenevät nopeammin kuin monet muut apinalajit, niin ihminen voi
kuitenkin voittaa ne juoksussa.

Me tiesimme tämän ja kaduimme nyt suuresti, ettemme olleet

murtautuneet apinoiden rivien läpi ja menneet pois heti alussa,
kuten meidän olisi pitänyt tehdä. Jälkeenpäin kävi vaikeammaksi
tehdä siten, kun joukko tuli suuremmaksi ja saarsi meidät
tiukempaan, ja me olimmekin pitäneet sitä aivan mahdottomana. Nyt
kuitenkin, kun kauhea jano pakotti meitä, olimme me miltei
päättäneet murtautua ulos ja uskaltautua kujanjuoksuun. Ben
päätteli, että oli parempi tehdä siten, kuin menehtyä vähä vähältä
mustassa luolassa, ja minä olin samaa mieltä hänen kanssaan. Meillä
tulisi varmaan olemaan kauhea taistelu ja me tulisimme pahoin
revityiksi; kaiken todennäköisyyden mukaan jompikumpi meistä tai
molemmatkin kaatuisivat, mutta sellainen mahdollisuus tuntui
vähemmän pelottavalta niiden kärsimysten johdosta, joita saimme
kokea janon takia. Minä saatan lisätä, että me olimme nälissämme
niinikään, mutta nälkä oli vain toisarvoinen asia verrattuna sen
seuralaisen tuottamiin tuskiin.

Nyt tuli esiin toinen levottomuuden syy. Tullen ilmeisesti

kärsimättömiksi odottaessaan niin kauan kostoaan näyttivät
paviaanit muodostaneen omia suunnitelmiaan ja alkoivat tehdä uusia
hyökkäyksiä luurankosulkua vastaan. Kaksittain ja kolmittain kävivät
ne hampainensa sen kimppuun; ja joka kerralla lähti muumioiden
kuivasta nahasta ja luista palasia. Oli selvää, että jos semmoinen
jatkuisi paljon kauemmin, tulisivat kaikki kolme pahantekijää
revityiksi, emmekä me voisi enää puolustaa sisäänkäytävää.
Tietystikin tämän jälkeen saattaisi olla seurauksena vain yksi
loppukohtaus — meidän sortumisemme.

Me jouduimme epätoivoon enemmän kuin milloinkaan ja pitäen

tuskin vaivaa-ansaitsevana ryhtyä ponnistuksiin me jäimme
toimettomina odottamaan ratkaisua.

Yht'äkkiä huomasin minä toverini nousevan alistumista

ilmaisevasta asennostaan ja ryhtyvän haparoimaan lattialla. Mitä
saattoi hän etsiä, kysyin minä.

"Olen saanut erään aatteen, Ville!" oli hänen vastauksensa;

"menköön kaaripuuni hajalle", jatkoi hän, "jollen luule voivani
hajoittaa apinoita kaikkiin neljään ilmansuuntaan."

"Miten?" kysyin minä innokkaasti.

"Sinä saat nähdä, poika! Missä on leijonannahka?"

"Minä istun sen päällä", sanoin minä, "tarvitsetko sitä?"

"Kyllä, heti! Anna se minulle, Ville!" Oli vain pelkkä sattuma, että
leijonannahka oli tuotu huoneeseen. Me emme olleet käyttäneet sitä
peitteenä, koska se oli vielä raaka, ja ennenkuin paviaanit olivat
ilmestyneet, oli se levitetty auki sekä pantu puuontelon
sisäänkäytävälle, koska se oli sopivin paikka, mikä tarjoutui. Kun me
syöksyimme sisään, tulimme potkaisseeksi sen edellämme, ja siten
se sattui olemaan meidän hallussamme.

Menettämättä sekuntiakaan ajastamme vedin minä sen altani ja

annoin toverilleni aavistaessani jo, mihin hän aikoi käyttää sitä.
Ryhtymättä sen pitempiin selityksiin rupesin minä auttamaan häntä
aikeessaan.

Kymmentä minuuttia myöhemmin oli Ben Brace kokonaan kääritty

leijonannahkaan, joka oli sidottu ja nyöritetty hänen ympärilleen
sellaisella tavalla, että olisi tarvittu tarkempia silmiä kuin paviaanin
huomaamaan petoksen.

Hänen aikeensa oli tunkeutua ulos tässä valepuvussa sekä

näyttäytyä paviaaneille toivossa, että niiden kuninkaan ilmestyminen
pelottaisi ne pakoon. Jollei petoksella olisi tätä vaikutusta, päätteli
Ben ettemme voineet olla huonommassa asemassa kuin ennenkään,
koska hän saattoi peräytyä takaisin luolaan, ja me saatoimme sulkea
sen niinkuin ennenkin.
 Oli varmasti jonkunverran todennäköistä, että suunnitelma
onnistuisi. Me tiesimme, että melkein kaikki eläimet pelkäävät
suuresti leijonaa, ja etteivät paviaanit ole minään poikkeuksena
säännöstä. Usein metsien itsevaltiaan pelkkä näkeminenkin pelottaa
muita villieläimiä siinä määrin, että ne juoksevat sen edellä ikäänkuin
ihmisolennon näkyvistä. Sentähden tämä nerokas suunnitelma
jäljitellä leijonaa, minkä toverini oli keksinyt, omasi hyvät
mahdollisuudet onnistua, ja me olimme kumpikin iloissamme tästä
ajatuksesta.

Varmistuaksemme siitä ettei sattuisi epäonnistumilta valmistusten

hätäisyyden tai huolimattomuuden takia ryhdyimme me toimeen
asianomaisella huolella ja varovaisuudella sekä käytimme melkoisen
ajan saadaksemme kaikki täydelliseksi. Me verhosimme Benin
käsivarret nahalla, joka oli peittänyt leijonan etukäpälät, venyttäen
sitä, kunnes kynnet peittivät hänen kädenrystönsä. Jalat oli kääritty
taljaan, joka oli verhonnut suuren eläimen takajalat, ja meillä oli
hyvän joukon vaivaa, ennekuin "housut" saatiin sopimaan. Päänahka
saatiin helposti sovitetuksi merimiehen päälaelle, ja ruumista
verhoava suuri nahka sopi hyvin yhteen etupuolelta ja kiinnitettiin
siitä nauhoilla. Onneksi oli meillä paljon nuoraa. Tuo mainio nuora,
joka jo oli tehnyt meille niin hyvän palveluksen, oli yhä hallussamme,
ja me käytimme sitä taas hyödyksemme.

Lopulta pidettiin naamiaispukua täydellisenä, ja leijona oli valmis

näyttelemään osaansa.

Me olimme varovaisia myöskin käsitellessämme muumioita, niin

että ne tarpeen vaatiessa hyödyttäisivät meitä taas. Ja kun kaikki oli
järjestetty tyytyväisyydeksemme, vedimme me ne takaisin
sisäänkäytävältä.
 Meidän sotatemppumme olivat nyt vetäneet puoleensa piirittäjien
huomion — ne osoittivat huudoillaan ja liikkeillään olevansa
varuillaan.

Juuri tällä ratkaisevalla hetkellä leijona lähti liikkeelle, ja jos

milloinkaan on apinajoukossa ollut katselemisen arvoista sekasortoa,
niin toverini ja minä näimme sen tuolla hetkellä. Kuului huutoa ja
ulvomista, lörpöttelyä ja papattamista, ja siinä syöstiin joka suuntaan
— paitsi siihen, joka olisi vienyt valeleijonaa kohti. Tämä eläin osoitti
koko ajan mitä rajuimmalla tavalla mieltään ja päästi kovia ärjymisiä,
jotka barytonin syvyydessä miltei vetivät vertoja itsensä metsien
itsevaltiaan karjumiselle!

Me emme voineet sanoa, mitä paviaaneista tuli — ne näyttivät

katoavan maan sisään tai ilmaan; joka tapauksessa vähemmässä
ajassa kuin kahden minuutin kuluttua siitä, kun leijona oli ilmestynyt
baobabin ulkopuolelle, ei niitä näkynyt yhtäkään. Ja keltaisenruskean
nelijalkaisen, joka yht'äkkiä lakkasi karjumasta leijonan tavoin, voitiin
kuulla päästävän julmasta kidastaan inhimillisestä naurusta johtuvia
äänekkäitä huutoja!

Me emme jääneet paljoakaan pitemmäksi aikaa baobabin varjoon.

Se oli vaarallista maaperää. Mandrillit saattoivat huomata petoksen
ja tulla takaisin. Siten me peläten ajatuksissamme tätä otimme
nopeat jäähyväiset iäkkäiltä ystäviltämme muumioilta ja kiiruhdimme
nopeasti kukkulaa alas. Me pysähdyimme vain juomaan ja
ponnistimme sitten eteenpäin.

Oli melkein kolmannen päivän puolipäivä siitä, kun olimme

lähteneet retkellemme, ennenkuin me hämmästytimme "Pandoran"
miehistön jälleen ilmestymällä laivaan.
KOLMASKYMMENESYHDES LUKU

"Pandora" varustettiin nyt kiireesti Atlantin yli menoaan varten.

Kirvesmies oli saanut valmiiksi väliseinänsä ja luukunristikkonsa, ja
miehet olivat joka päivä puuhassa tyhjentääkseen suolaveden
tynnyreistä sekä täyttääkseen ne raikkaalla vedellä — se oli
jokseenkin hidasta ja vaivaloista työtä. Kun nämä valmistukset olivat
käynnissä, tuli kuningas Dingo Bingon varastohuoneelle
sanansaattaja joka toi mukanaan sanoman, mikä saattoi hänen
majesteettinsa mitä kauheimpaan levottomuuden ja huolestuksen
tilaan ja jolla niinikään oli hyvin samanlainen vaikutus "Pandoran"
kippariin.

Sanansaattaja — tai sanansaattajat, niitä oli näet kolme — olivat

tietysti neekereitä. He olivat krooman-nimellä tunnettua lajia, toisin
sanoen neekeriluokkaa, jota on Afrikan länsirannikon useimmissa
osissa. He ovat suuresti kiintyneitä mereen ja heistä tulee mainioita
merimiehiä, kun heitä käytetään siihen ammattiin. He ovat
todenteolla Afrikan rannikon "pursimiehiä" tai "venemiehiä" jos
pidätte paremmin siitä nimestä, mutta he purjehtivat usein pitkiäkin
matkoja, ja monet Afrikan kauppaa käyvät alukset ovat tottuneet
ottamaan miehistönsä näistä kroomeneista, kun heillä on vähän
miehiä.
 Kolme näistä kroomanneista oli siis äkkiä ilmestynyt joelle tuoden
sanoman, joka levitti tyrmistystä kuningas Dingo Bingon miesten ja
"Pandoran" miehistön joukkoon.

Mikä oli tämä sanoma?

Se oli semmoinen, että muuan brittiläinen risteilijä oli käynyt

eräällä asemalla noin viisikymmentä mailia kauempana rannikolla
sekä ilmoittanut, että se oli ajanut takaa suurta orjaparkkia ja että se
oli kadottanut tämän näkyvistään ulkona merellä, mutta etsi yhä tätä
ja odotti löytävänsä sen etelässä päin. Edelleen sanottiin, että
risteilijä pysähtyi mainittuun satamaan vain ottaakseen vettä ja että
heti kun se olisi tehty, tulisi se rannikkoa alaspäin ja etsisi joka sopen
ja poukaman löytääkseen orjalaivan.

Enin osa näistä tiedoista oli annettu kaikessa tuttavuudessa

sataman ylitoimitsijalle, eräälle englantilaiselle, jonka
kauppatavaroina oli palmuöljy, maapähkinät, norsunluu sekä muut
Afrikan tuotteet ja jonka ei arveltu olevan minkäänlaisessa
yhteydessä orjakaupan kanssa. Päinvastoin oli hän niitä, jotka
antoivat apuaan sen kukistamiseksi avustamalla kaikin tavoin
orjaristeilijöitä ja ollen ystävyys- ja tuttavuussuhteissa niiden
komentajien kanssa. Mutta kaikesta tästä huolimatta epäiltiin tätä
miellyttävää John Bullia — ei kuitenkaan edellämainittujen
komentajien puolelta — siitä, että hän oli hyvin ystävällisissä
suhteissa hänen majesteettiinsa kuningas Dingo Bingoon — niin
ystävällisissä, että oli sellaisia, jotka viittailivat heidän välillään olevan
jonkinlaisen yhtiön!

Olipa tämä miten tahansa, on varmaa, että englantilainen oli

lähettänyt kolme kroomannia varoittamaan kuningas Dingo Bingoa
vaarasta. Tätä tosiasiaa ei näet mitenkään pidetty salassa
"Pandoralla". Kroomannit olivat uskaltaneet tulla rannikon ympäri
pienessä purjeveneessä ja he olivat tulleet joen suusta sisään
kuljettuaan enimmän osan vaarallista matkaa yöllä.

Kuten olen sanonut, sai heidän sanomansa aikaan tyrmistystä

kaikissa miehissä. Ei voinut olla epäilystä siitä, että risteilijä oli se
kutteri, joka oli ajanut meitä takaa, ja tietäessään, että orjalaiva oli
mennyt eteläänpäin päästyään pakoon risteilijältä, tulisi takaa-ajaja
tätä suuntaa tähystelläkseen parkkia ja samalla se tutkisi varmasti
joka tuuman rannikosta risteillessään siellä. Tietystikään ei joki
luultavasti jäisi siltä huomaamatta, ja jos se löytäisi "Pandoran"
sieltä, olisi orjalaivan ura lopussa. Oli sangen luultavaa, että risteilijä
oli ottanut luotsin, joka tiesi kaikki, mikä koski kuningas Dingo
Bingoa ja hänen orjain säilytyspaikkaansa. Jos asia oli niin, ei kuluisi
kauan, ennenkuin se olisi kimpussamme. Sen saattoi odottaa
näkevänsä joka minuutti!

Ei ihmettä siis, että kroomannin sanoma toi tyrmistystä mukanaan.

Mitä tuli "kuninkaaseen", oli hän paljon vähemmän kauhistunut

kuin "kapteeni". Hänen roistomaisella majesteetillaan oli paljon
vähemmän pelättävänä risteilijän vierailusta. Hän oli jo tehnyt
kauppansa, ja vaikka orjat olivat yhä varastohuoneessa, eivät ne
enää olleet hänen, eikä hän välittänyt siitä, kenen käsiin ne
joutuivat. Hän oli saanut täyden maksun niistä rommissa, suolassa ja
musketeissa; nämä tavarat oli tuotu maihin ja luovutettu hänelle, ja
heti kun hän saattoi siirtää ne pois risteilijän saatavilta oli hän
täydelleen turvassa ja levollisena.

Tähän varokeinoon hän ryhtyi heti kun kroomannit olivat

ilmoittaneet tietonsa. Hänen seuralaisensa pantiin työhön, ja
muutamissa tunneissa oli jokainen parkista purettu tavaraerä viety
pois "varastolta" sekä piilotettu kauas metsiin. Kun siirtämistyö oli
suoritettu, sytytti hänen majesteettinsa piippunsa ja täytti lasinsa
sekä istuutui sitten niin kylmänä ja asiasta piittaamattomana,
ikäänkuin Afrikan rannikolla ei olisi ollut yhtäkään risteilijää.

Mutta "Pandoran" kapteenin asema oli aivan erilainen. On totta,

että hänkin olisi voinut kätkeä osan omaisuudestaan. Hän olisi voinut
ajaa orjat metsiin ja piilottaa ne sinne joksikin ajaksi. Oli huvittavaa
nähdä, millä ponnella "kuningas" neuvoi häntä menettelemään näin.
Hänen majesteettinsa näki, että jos tähän tuumaan suostuttaisiin ja
risteilijä ilmestyisi joelle, niin parkki otettaisiin kiinni ja orjat
jätettäisiin. Tästä kaikesta sekasorrosta olisi hänelle varmaan jotakin
hyötyä; olisi mahdollisuus, että nuo viisisataa "paalia" joutuisivat
hänen käsiinsä, ja hän saattoi myydä ne toistamiseen. Tämä oli
todella mainio mahdollisuus, ja viittaamatta mihinkään mahdolliseen
omaan etuunsa yllytti vanha veijari kipparia suostumaan hänen
suunnitelmaansa semmoisella innolla ja itsepintaisuudella, joka oli
aivan naurettavaa.

Mutta kapteenia ei saatu suostumaan neuvoon. Hän tiesi vaaran,

joka koitui viidensadan orjan uskomisesta metsän hoiviin. Useimmat
niistä pötkisivät pakoon sieltä, ja mahdollisesti ei hänen "rakas
ystävänsä" kuningas Dingo Bingo vartioisi heitä kovinkaan
huolellisesti tämän varalta! Muutamat heistä osaisivat tien omiin
koteihinsa jälleen, mutta hyvin moni harhaantuisi luultavasti takaisin
kuningas Dingon kaupunkiin, ja olisi työlästä todeta omakseen
tavaraa, joka oli niin toinen toisensa näköistä, kuin neekerit ovat.

Jos hänen sitä paitsi olisikin onnistunut kätkeä lasti, ei hän voinut
toivoa saavansa alusta kätketyksi. Jos kutteri vain tulisi lähelle jokea,
löytäisi se varmasti parkin ja ottaisi sen kiinni yhtä varmasti. Kun se
olisi tehty, miten kävisi orjien ja miten kävisi kapteenin itsensä sekä
hänen miehistönsä? Heidän olisi kovin vaikeata sekä pysyä hengissä
sellaisessa epävieraanvaraisessa maassa että löytää sieltä
poispääsytie. Kapteeni näet tiesi hyvin, että kun hänen mainio
aluksensa vain olisi mennyttä, käyttäytyisi hänen rakas ystävänsä
Dingo häntä kohtaan aivan toisenlaisella tavalla. Niin, kippari oli
kokenut mies, hän tiesi kaiken tämän ja tietäessään sen ei hän
kallistanut korvaansa "kuninkaan" neuvoille.

Sentakia, kun kroomannien sanoma tuli hänen tietoonsa — se ei

näet tullut hänen tietoonsa ennenkuin jonkun ajan kuluttua siitä, kun
hänen majesteettinsa oli saanut sen ottaa vastaan — teki hän heti
päätöksensä siitä, miten hän menettelisi, ja tämä päätös oli se, että
hän panisi lastinsa laivaan niin pian kuin mahdollista, ja lähtisi
merelle menettämättä hetkeäkään.

Tämän huomasi varovainen kippari olevan parhaan suunnitelman,

itse asiassa ainoan jonka avulla hän saattoi toivoa pelastavansa
aluksensa. Jos risteilijä todellakin oli tulossa rannikolle — ei ollut
mitään epäilystä siitä, ettei se tulisi — olisi hänen ainoana
mahdollisuutenaan päästä pois, ennenkuin se tulisi joen suun
kohdalle. Jos se tulisi sinne, ennenkuin hän pääsisi merelle, silloin
olisi parkki täydelleen loukossa ja yksi tai pari aseistettua veneellistä
ottaisi sen kiinni ilman mitään vaikeutta — niin, ilman vastusta, sillä
vaikka orjalaivan miehistö oli raakaa, törkeätä ja uhkarohkeata,
tiesivät miehet sangen hyvin, että olisi turhaa vastustaa sotalaivan
hyvin järjestettyä hyökkäystä tai puolta tusinaa aseistettua
veneellistä, sellaisia kuin kutteri saattoi laskea vesille. Parkin
valtaaminen olisi sentakia itsestään selvä asia, ja ainoa mahdollisuus,
joka omistajalla oli pelastaakseen sen, oli heti paikalla merelle
lähteminen.
 Tuuli oli heikko — se puhalsi rannalta päin. Nämä molemmat asiat
olivat suuresti edistämässä Pandoran pakoa. Vastatuuli estäisi
luultavasti risteilijää tulemasta lähelle, joka tapauksessa viivyttäisi se
sitä, ja sitten jos orjalaivan onnistuisi päästä ulos, olisi heikko
tuulenhenki kokonaan sen hyödyksi, niinkuin ennen on nähty, ja
vastustajalle haitaksi.

Näiden toiveiden innostamana, mutta yhä ollen kauheassa

levottomuudessa ei kapteeni hukannut yhtään aikaa saadakseen
lastinsa laivaan.
KOLMASKYMMENESKAHDES LUKU

Orjalaivan kaikki veneet oli otettu käytäntöön, ja miehistöstä oli joka

mies toimeliaana kuin mehiläinen. Brace ja minä olimme ehkä
ainoat, joilla ei ollut ollenkaan halua työhön. Mutta näön vuoksi oli
meidän pakko tehdä työtä niinkuin muidenkin.

Lastaaminen oli hyvin helppoa ja lastin latominen vielä helpompaa.

Se oli aivan erilaista kuin ottaa laivaan lasti raskaita tynnyreitä ja
laatikoita. Elävät "paalit" liikkuivat omin ehdoin tai pakotettiin
liikkumaan, jolleivät tehneet niin, eikä tarvittu mitään muuta kuin
marssittaa heidät varastohuoneesta rannalle, soutaa heidät sitten
laivaan, hoputtaa heidät laidan yli ja sulloa luukusta alas
välikannelle.

Naisten kanssa pantiin yhteen kaikki nuoremmat orjat, sekä tytöt

että pojat, ja joukossa oli paljon lapsia, pieniä
neekeripienokaisparkoja, pikimustia ja niin alastomia kuin
syntyessään. Itse asiassa oli suurin osa koko joukosta alastomia,
sekä miehet että naiset. Jälkimäisistä oli muutamilla yksinkertainen
pumpulihame, tai riippui heidän ympärillään yhteenpalmikoituja
palmunlehtiä, ja muutamilla miehillä oli palanen karkeata kangasta
lanteillaan, mutta monella ei ollut edes tätä vaatteiden korviketta.
Mitä tahansa he olivatkaan pitäneet syntymäpaikallaan, oli se otettu
heiltä pois. Epäilemättä olivat kuningas Dingo Bingon seuralaiset
ottaessaan heidät vangeiksi ryöstäneet heiltä myöskin heidän
puutteellisen vaatevarastonsa. Miehet olivat kahlehditut käsistään
kaksittain ja joskus kolme tai neljä yhteen joukkoon. Tämä tapahtui
pakoyrityksen estämiseksi, ja se oli hänen majesteettinsa työtä. Vain
muutamilla naisilla oli kahleet; nämä olivat luultavimmin niitä, joilla
oli lujempi mieli kuin heidän kurjilla tovereillaan, ja he olivat
osoittautuneet vastahakoisiksi matkallaan sisämaassa tai
varastohuoneessa ollessaan. Näitä kahleita eivät "Pandoran" miehet
ottaneet pois, vaan neekerit sullottiin laivaan siten kuin ne oli
luovutettu, kahleineen, käsirautoineen ja kaikkineen.

Kuningas Dingo Bingo oli rannalla maihinnousupaikalla ja katseli

lastausta, jossa hänen henkivartiostonsa avusti. Kippari oli hänen
vierellään, ja nuo kaksi keskustelivat aivan samalla tavoin kuin
olisivat he pitäneet silmällä tavallisen kauppatavaralastin laivaan
kuljettamista! Hänen majesteettinsa osoitti silloin tällöin johonkin
orjaansa ja teki huomautuksiaan yksilön ominaisuuksista. Se oli joko
hyvä "paali" — arvokas kauppaesine — tai joku vastahakoinen
veitikka, jota kapteenia pyydettiin pitämään matkalla tarkoin silmällä.
Monet uhriraukoista tämä kauhea hirviö tunsi nähtävästi hyvin, ja
itse asiassa olivat jotkut niistä hänen omia alamaisiaan, kuten jo on
huomautettu! Kuningas Dingo Bingo ei ajatellut ollenkaan tätä,
kunhan hän vain saattoi myydä ne ja saada maksun niistä. Hänen
suhtautumisensa alamaisiin ilmaisi yleensä hänen täydellistä
hallitsija- ja omistajavaltaansa ja hänellä oli heitä kohtaan
samanlaisia tunteita kuin maanviljelijällä sikojansa tai
karjanomistajalla karjaansa kehtaan. Hän ja kapteeni rupattivat,
pilailivat ja nauroivat iloisesti, kun heidän ohitsensa meni joku
kurjista raukoista jonka ulkomuoto oli sovelias pilkanaiheeksi, kun
taas minulle koko näky tuotti inhoa sekä surua, ja minä olin
näytelmässä mukana kovin murheellisin sydämin.

Lastaaminen jatkui yhä, ja useimmat onnettomista olennoista oli

viety laivaan, kun kroomannien veneen huomattiin tulevan nopeasti
virtaa ylös. Miehet oli lähetetty alas joen suulle tiedustusmatkalle
sekä pitämään vahtia, kunnes orjalaiva olisi valmis lähtemään
merelle. Jos kutteri tai jokin purje tulisi näkyviin, oli heillä
määräyksenä soutaa takaisin niin pian kuin mahdollista ja tehdä
hälytys.

Se seikka, että he yleensä tulivat takaisin, oli todistuksena siitä,

että jokin purje oli keksitty. Se nopeus, jolla he käyttelivät airojaan,
ei ainoastaan vahvistanut tätä luuloa, vaan osoitti myöskin, että
heillä oli jotakin hyvin tärkeätä kerrottavana.

Sekä Dingo Bingo että kippari katselivat heidän lähestymistään

tyrmistyksellä, joka ei ollenkaan vähentynyt, kun kroomannit soutivat
laivan sivulle ja ilmoittivat tietonsa.

Purje oli toisiaankin näkyvissä eikä vain näkyvissä, vaan

todenteolla tulossa rannikkoa kohti! Kroomannit eivät olleet
epätietoisia siitä, minkälainen alus se oli. He olivat nähneet kutterin,
ennenkuin olivat lähteneet englantilaisten varastopaikalta. He olivat
panneet merkille sen taklauksen. Kutteri oli täällä.

Kapteeni näytti alussa joitakin pelon merkkejä, mutta katsottuaan

taivaalle ja puiden latvoihin tarkatakseen, mistä tuuli puhalsi, näytti
hän saavuttavan hiukan rohkeutta ja määräsi lastausta
kiirehdittäväksi.
 Sillävälin lähetettiin kroomannit takaisin tähystyspaikalle joen
suuhun, ja he saivat määräyksen ilmoittaa ajoittain, miten risteilijä
oli eteenpäin tulossa. Kapteeni näki että tuuli oli hänelle suosiollinen,
mutta aivan tyventynyt kutterin kohdalla; tämän olisi mahdotonta
päästä joelle, niin kauan kuin tuuli pysyi sillä suunnalla, ja kun nyt oli
vain tunti yön tuloon, yrittäisi se tuskin uskaltautua lähelle
rannikkoa, ainakaan ei ennen aamun koittoa. Hän toivoi, että se
laskisi ankkurinsa mailin tai parin päähän rannasta, ja että hän
saattaisi pimeydessä mennä kujanjuoksuun sekä päästä vainoojan
ohi. Hänen laivaansa saattoi sattua laukaus tai pari, kun hän tekisi
siten, mutta hänen lastinsa oli sitä uhkaavan vaaran arvoinen, eikä
hänellä sitäpaitsi ollut nyt mitään muuta mahdollisuutta lastinsa tai
laivansa pelastamiseksi. Jos hän jäisi sinne, missä hän oli, otettaisiin
kumpikin kiinni ennen toisen yön tuloa.

Sentakia oli hän tehnyt päätöksensä mennä kujanjuoksuun

niinkuin sanottu, — edellytettynä, että kutteri kävisi ankkuriin kylliksi
kaukana merellä antaakseen hänelle mahdollisuuden. Hän luotti
tuuleen, jota hän tästä hetkestä alkaen tarkkasi mitä huolellisimmin.
KOLMASKYMMENESKOLMAS LUKU

Elävä lasti oli vihdoinkin saatu kaikki laivaan ja sullottu kansien

väliin, ristikkoluukut oli kiinnitetty ja vahtilurjus seisoi musketteineen
ja pistimineen kummankin luukun vieressä valmiina käyttämään
asettaan jokaista kurjaa raukkaa vastaan, joka saattoi koettaa päästä
kannelle.

Kapteeni odotti vain kroomannien tiedonantoa.

Se tulikin lopulta ja osoittautui suotuisaksi, kuten orjakauppias oli

odottanut. Kutterin ei ollut onnistunut päästä rannikolle. Se oli
luopunut aikeestaan ja mennyt ankkuriin noin kahden mailin päähän
joen suusta odottaakseen siellä tuulen muutosta tai toisen päivän
valkenemista. Juuri sillä tavoin oli orjakapteeni halunnut sen
tekevän, ja sitä hän oli odottanut. Katsoen siihen asentoon, joka
kutterilla oli ja jonka pursimiehet olivat tarkasti kuvanneet, ei hän
epäillyt pääsevänsä sen ohi yöllä. Hän oli taas mainiolla tuulella ja
luotti menestykseensä. Sekä hän että hänen majesteettinsa olivat
loistavalla päällä, ja rommilasi kulki iloisesti ympäri.

Loppukemut tapahtuivat rannalla ja hänen majesteettinsa

asuinpaikassa, sillä ne olivat hänen tarjoamansa. Perämies oli
mennyt veneellä jokea alas nähdäkseen ankkuroidun vihollisen hyvin
ja tutustuakseen täydellisesti sen asemaan tarkoituksella tehdä
tarkkoja suunnitelmia sen ohipääsemisestä.

Sillävälin jäi kapteeni rannalle nauttiakseen läksiäislasista ja

puhuakseen kuningas Dingo Bingon kanssa tulevaisuuden
suunnitelmista. Jotkut miehistä olivat niin ikään siellä, niiden
joukossa Brace ja minä — meidät oli tarkoitettu muodostamaan
kapteenin veneen miehistö ja soutamaan hänet laivaan heti kun hän
ottaisi jäähyväiset hänen majesteetiltaan ja seurueelta.

Auringon laskusta puuttui vielä noin puoli tuntia, kun perämies

palasi tiedusteluretkeltään ja kertoi, että kutteri oli ankkurissa aivan
niinkuin kroomannit olivat kuvailleet. Kun tuuli oli yhä samalla
suunnalla puhaltaen suoraan rannikolta, oli aivan todennäköistä, että
"Pandora" pääsisi pakoon. Sekä perämies että kapteeni tunsivat
rannikon hyvin ja tiesivät, että he saattoivat päästä pois pitämällä
suuntansa kiinteästi etelään päin siitä, missä kutteri oli. Siellä
puolella oli vesi syvää ja avonaista. Oli kuitenkin yksi asia, jota
kumpikin pelkäsi, nimittäin että kutterin veneet tulisivat joelle,
ennenkuin "Pandoralla" olisi aikaa nostaa ankkuri ja laskea merelle.
Oli hyvin mahdollista, että risteilijä tiesi orjalaivan olevan joella. Jos
asia oli niin, ja kun se vielä huomasi, ettei se voinut luovia kyllin
lähelle tuulen ollessa vastainen, saattoi se lähettää veneitä vesille ja
soudattaa ne joen suulle sulkeakseen sen. Risteilijän miehet
saattoivat tehdä juuri näin aavistaen sen kepposen, minkä orjalaiva
aikoi tehdä heille. Jos he taas päinvastoin eivät vielä tietäneet
"Pandoran" lähelläolosta, eivät he ehkä ajatelleet tulevansa ennen
aamua. On totta, etteivät he voineet huomata orjalaivan mastoja —
ne eivät näkyneet mereltä, koska suuret teakpuut ja muut metsän
jättiläiset olivat varjostavine huippuineen välissä — eikä edes parkin
korkeata lipputangon päätäkään voitu nähdä niin kaukaa sisämaasta.
Mutta oli mahdollista, että risteilijä toimi saamiensa tietojen mukaan,
ja jos asia oli siten, saattoi se tietää aivan hyvin, missä orjalaiva oli
löydettävissä, ja aikoi ehkä tehdä hyökkäyksen aseistettujen
veneiden avulla juuri sinä yönä.

Kaikki tämä oli hyvin luultavaa — orjalaivan kapteeni tiesi asian

olevan siten, ja siitä johtui hänen levottomuutensa päästä tiehensä
mahdollisimman aikaisella hetkellä.

Sentakia heti kun pimeys laskeutuisi maahan, oli hänen

tarkoituksenaan nostaa ankkuri, laskea rauhallisesti jokea alas ja
tehdä sitten rohkea hyökkäys merelle päin.

Hänen suunnitelmansa oli tarpeeksi hyvä. Vaikka se näytti

uhkarohkealta, ei se ollenkaan ollut semmoinen. Se oli hänen ainoa
mahdollisuutensa pelastaa aluksensa ja myöskin lasti, sillä jos toinen
olisi otettu kiinni olisi hän luultavasti kadottanut toisenkin, ja jos
"Pandora" vain olisi jäänyt koko yöksi ankkuriin sinne, missä se nyt
oli, olisi se kaiken todennäköisyyden mukaan kaappaussaalista
ennen aamua. Ja olisipa se kaapattu tai ei, olisivat sen
pakoonpääsymahdollisuudet suuresti vähentyneet päivänvalossa.
Kutteri näkisi sen korkeat mastot kauan ennenkuin se pääsisi joelta
ulos, ja sillä olisi tietystikin aikaa tehdä sotaliikkeitä sekä sulkea sen
tie. Sitävastoin saattoi se laskemalla jokea alas yöllä, olla
kunnollisesti merellä, ennenkuin kukaan risteilijän miehistöstä
huomaisi sitä ollenkaan.

Lopuksi päättivät "Pandoran" päälliköt purjehtia sillä hetkellä,

jolloin pimeys laski, ja molemmat toivoivat omalla rienaavalla
tavallaan pimeätä yötä.
 Puuttui vielä viisi minuuttia auringonlaskusta, kun kapteeni syleili
viimeisen kerran kuningas Dingo Bingoa ja astui ulos "palatsista".
Hänen majesteettinsa tuli korskeana saattamaan vierastaan
laivasillalle, ja useat hänen mustista hovilaisistaan seurasivat
perässä.

Kaikki seisoivat rannalla, kun kapteeni astui veneeseensä. Brace ja

minä olimme muiden miesten kanssa jo istuutuneet veneeseen ja
pidimme airoja tasapainossa selkä valmiina, kun meidät yht'äkkiä
keskeytti kuninkaan omituinen huudahdus.

Katsoessani ylös huomasin, että hänen silmänsä olivat kiintyneet

minuun, ja tuo lihava hirviö tuijotti minua ikäänkuin hän olisi
halunnut syödä minut suuhunsa — sillävälin hän koko ajan rupatti
kapteenille kielellä, jota en voinut ymmärtää.

Vaikka olimme olleet semmoisen ajan hänen majesteettinsa

varastohuoneella, en minä ollut milloinkaan ennen saanut hänen
huomiotansa puoleeni. Minä en luule, että hän oli milloinkaan ennen
nähnyt minua — toisin sanoen huomatakseen minut erikoisesti.
Kuten jo sanottu, olin minä ollut koko ajan laivassa, lukuunottamatta
juuri tätä iltaa ja sitä päivää, jonka olin ollut Bracen kanssa metsissä.
Vaikka orjakuningas oli ollut usein laivassa, en minä ollut koskaan
tullut hänen tielleen, koska hän tavallisesti pysytteli peräkannella tai
kajuutassa. On sentakia aivan luultavaa, että hän nyt oli ensikertaa
luonut silmänsä minuun huomatakseen minut.

Mutta minkätakia kiinnitti hän niin erikoisesti huomionsa minuun

nyt? Vaikka en voi sanoa, mitä hän puhui — kapteeni ja hän
keskustelivat jonkinlaisella sekasikiöportugalinkielellä (tunnetuin kieli
näissä maissa), niin huomasin kuitenkin hänen kasvoistaan ja
vilkkaista liikkeistään, joita hän käytti, että joko minä itse tai jokin
ominaisuuteni herätti suuressa määrin hänen mielenkiintoaan.

Brace istui lähellä minua, ja kohottamatta ääntäni kuiskausta

korkeammaksi pyysin minä häntä kertomaan minulle, mitä hälinä
oikein tarkoitti — asia oli nyt tullut hieman senluontoiseksi: sekä
kapteeni että kuningas puhuivat kiireisesti, vakavasti ja äänekkäästi
raakalaissotkullaan.

Bracen vastaus oli:

"Kuningas on mieltynyt sinuun — hän haluaa ostaa sinut!"

KOLMASKYMMENESNELJÄS LUKU

Kuullessani tämän selityksen tunsin ensin halua nauraa, mutta minun

iloinen mielialani hälveni pian. Toverini äänen totinen sävy ja ennen
kaikkea kipparin sekä kuninkaan vakava käyttäytyminen, kun he
puhuivat asiasta keskenään, osoitti heti, ettei asia ollut leikkiä.

Kapteeni ei näyttänyt alussa olevan halukas myöntymään neekerin

pyyntöön. Mutta jälkimäinen näytti vaativan asiaa niin hartaasti ja
vakavasti, että valkoinen lurjus rupesi ahneuden tunteiden
kiihoittamana ilmeisesti myöntymään. Viisi neekeriä tarjottiin minusta
vastineeksi, niin sanoi Brace, ja he kinastelivat nyt kuudennesta!
Kapteeni oli itse asiassa periaatteessa suostunut myymään minut —
oli vain kysymys hinnasta!

Olin aivan kauhistunut, kun sain tietää tämän. Brace itsekin oli
suuresti huolissaan, sillä hän tiesi, että julmuri, jonka vallassa olin, ei
ollenkaan epäröisi tehdä sellaista kauppaa. Ainoa syy, miksi hän
ensin hylkäsi ehdotuksen, oli se, että hän oli huomannut minut
hyödylliseksi parkissaan, mutta jos hän saattoi lisätä kuusi
voimakasta neekeriä lastiinsa — joista hän saisi 200 puntaa
jokaisesta Brasilian rannikolla — olisi se korvaus, joka voittaisi
suuresti kaikki minun palvelukseni. Tietystikään hän ei tuntenut
mitään vastuunalaisuutta asiassa. Kenelle hän oli vastuussa? —
orjakauppias! lainsuojaton! Missä ja milloin saatoin minä koskaan
kertoa asiasta tai rangaista häntä. Ei missään eikä milloinkaan. Hän
olisi saattanut myydä minut orjuuteen tusinan kertoja — ottaa
henkeni, jos häntä olisi huvittanut, ilman vähintäkään vaaraa, että
hänet olisi kutsuttu vastaamaan siitä — ja hän tiesi tämän hyvin.

Ei siis ihmettä, että minä kauhistuin. Ajatella, että tulisin tämän

hirveän ja likaisen villin orjaksi — tuon julman hirviön —
ihmishenkien tukkukauppiaan — lihan ja veren myyskentelijän! Oi,
se oli mieltäkuohuttavaa.

Voin tuskin kuvailla tuon koetteille panevan näytelmän loppuosaa.

Olin sellaisessa tuskassa, etten tiennyt, miten menetellä tai mitä
sanoa. Muistan, että minulle sanottiin kaupan tulleen päätetyksi ja
kuninkaan suostuneen antamaan kuusi neekeriä minusta sekä
kipparin myöntyneen ottamaan ne vastaan. Osoitukseksi siitä, että
asia todellakin oli siten, näin minä kipparin astuvan pois veneestä ja
palaavan majalle käsi kädessä paksun villi-ihmisen kanssa. He olivat
menneet, sanoi Brace, päättämään kaupan rommilasin ääressä.

Minä raivosin, huusin ja uhkasin, ja ehkä sillä hetkellä puhuin

jumalattomastikin. En ollut puheeni enkä myöskään tekojeni
vallitsija. Olin niin kauhistunut edessäni olevasta tulevaisuudesta,
että olisin voinut heittäytyä jokeen. Oi, se näytti hirveältä kohtalolta
— tulla siten myydyksi pahempaan kuin vankeuteen — orjuuteen,
joka oli kuolemaa pahempi, elää raakalaishirviön orjana, ilman
mitään vapautumisen toivoa, sillä mistäpä vapautuminen voisi tulla?
Oi, se näytti hirveältä kohtalolta, ja minä olin miltei mielipuoli.

Huutoni ja eleeni herättivät vain naurua neekerijoukossa, joka yhä

vetelehti rannalla, ja muutamat joukosta pilkkasivat ja ivasivat minua
omalla siansaksallaan. Eivät edes veneessä olleet miehet välittäneet
paljon asiasta.

Vain Brace tunsi sääliä ja myötätuntoa minua kohtaan, mutta mitä

saattoi hän tehdä? Minä näin hänen käyttäytymisestään, että hän
tunsi itsensä voimattomaksi suojelemaan minua. He olisivat
voittaneet hänet ja rangaisseet häntä, jos hän olisi asettunut heidän
toivomuksiaan vastaan.

Minä ihmettelin kuitenkin, että hän pysyi niin kylmänä ja

rauhallisena. Kuvittelin, että hän olisi voinut osoittaa enemmän
sääliä. Mutta minä tein hänelle väärin. Hän kärsi asiasta kovasti, ja
minä sain pian tietää syyn, miksi hän oli niin hiljainen. Hän oli koko
ajan ollut puuhassa — ajatuksissaan puuhassa — puuhassa
tehdäkseen suunnitelman minun pakoonpääsemisekseni.

Heti kun kapteeni ja kuningas olivat lähteneet rannalta, siirtyi

toverini vähän lähemmäksi ja kääntyi minun puoleeni sanoen
matalalla, mumisevalla äänellä, jota muut eivät voineet kuulla:

"Sitä ei voi auttaa, poikaseni — myi sinut kuudesta neekeristä.

Mene kuninkaan mukana — ole menevinäsi mielelläsi, tai he sitovat
sinut. Älä ole vastahakoinen, etteivät he sido sinua — ole
kärsivällinen ja tähystele tarkasti merelle, kunnes 'Pandy' nostaa
ankkurinsa. Silloin livistä pakoon — se on aivan helppoa pimeässä —
kulje joenrantaa alas — lähellä suuta mene veteen — ui suoraan
parkkia kohti — minä olen tähystämässä ja heitän sinulle köyden
pään. Älä pelkää tulla laivaan — vanha Mugs ei välitä sinun tulostasi
— on vain iloinen, että saa sinut takaisin ja voi tehdä Dingo Bingolle
kepposen. Muista nyt ja tee kuten olen sanonut sinulle. Seis, hst —
tuolla he tulevat."
 Vaikka tämä oli puhuttu puolittain kuiskaten, puolittain
katkonaisena muminana, käsitin minä sen ajatuksellisen
tarkoituksen, ja minä olin tuskin ehtinyt luvata noudattaa
määräyksiä, kun huomasin kapteenin palaavan veneeseen.

Hän ei ollut yksin. Kuningas kaakersi hänen vieressään, ja aivan

heidän takanaan oli kuusi suurikokoista neekeriä kahlehdittuna
kaksittain ja yhtä monen omaa väriään olevan asestetun kätyrin
eteenpäin ajamana.

Minut piti vaihtaa kuuteen ensimmäiseen neekeriin tai oikeammin

oli vaihdettu, sillä kauppa oli päätetty ja neekerit piti luovuttaa
orjakauppiaalle muodostamaan osan hänen lastistaan.

Nämä uudet "paalit" eivät olleet orjia — ainakaan eivät ne olleet

olleet kymmenen minuuttia aikaisemmin. He olivat eräitä
neekerikuninkaan tavallisista seuralaisista, ja vain vähän aikaa sitten
oli heillä ollut musketit ja he olivat muodostaneet osan hänen
sotilaallisesta joukostaan ollen valmiina tappamaan tai ottamaan
kiinni hänen vihollisiaan hänen viittauksestaan, vieläpä hänen
ystäviäänkin, jos käskettiin. Mutta onni on sellaisille sankareille
oikullinen, ja heidän suositummille tovereilleen oli juuri annettu
määräys ottaa heidät kiinni ja luovuttaa elinkautiseen orjuuteen.

Vielä muutamia minuutteja, ja he olivat pitemmittä mutkitta

sullotut veneeseen, kun taas minut vedettiin ylös yhtä siekailematta
sekä luovutettiin rannalla olevalle uudelle herralleni.

Epäilemättä oli kippari hämmästynyt siitä, että minä tein niin

vähän vastarintaa, ja kuningas näytti niinikään olevan tyytyväinen,
sillä hän vei minut jonkunlaista juopuneen kohteliaisuutta osoittaen
palatsiin ja vaati minua juomaan kanssaan lasin hänen parasta
rommiaan.

Minä katselin ulos niiden suorien palmujen raoista, jotka

muodostivat majan seinät. Minä näin veneen kulkevan ankkuroidulle
alukselle ja siinä olijoiden astuvan laskuportaita ylös. Sitten
soudettiin vene laivan perään, ylhäältä laskettiin taljat alas ja
muutamissa minuuteissa oli se hinattu korkealle vedestä paikalleen
laivan perän alle.

Minulla ei ollut enää mahdollisuutta päästä parkkiin paitsi uimalla,

ja tätä varten oli minun valmistettava itseäni.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com